Turku

Tattadaaa olemme Turun Suamessa! Ai etta tuntuu hienolta. Elama taalla on niin luksusta ja ihmiset ihania. Ainiin! Minullahan on ääÄÄÄääÄÄÄ käytössä :D Kestää taas hetken tottua tuohon. Sellainen olo kuin olisi lastenkirjassa, jossa köyhäläislapsi adoptoidaan kartanoon ja se on ihmeissään kaikista rikkauksista hehe. Suihku, lakanat, liikenne, hiljaisuus ja kaupungin pieni koko. I loves.

Matka takaisin oli hurjan pitkä ja varsinkin viimeiset tunnit matelivat hitaasti. Saatte varmaan kuulla syvempää analyysia ulkomaiden ihmeellisyydesta ja Suomen kivuudesta myöhemmin. Viimeiseen postaukseen mietittiin tuossa Hemmon ja Sampon kanssa top3 juttuja matkalta. Hemmon tiettykin erosivat vähän omistani, koska oltiin myös eri paikoissa. Listalle pääsyyn vaadittiin henkistä ihanuutta eli esmes ruokiin kuuluu myös se kokemus, kun niitä pääsi mamskuttelemaan. Eikä kaikkia paikkoja muista. Ja nää on muutenkin ihan randomit. Mutta tässä  tulee:

TOP 3:

Ruoat
1. Ensimmäinen liukuhihnasushi Kyotossa. Juuri niin hyvää ja hauskaa mitä oli aina haaveillut.
2. Vanhan tv-kokin okonomyaki Osakassa. Löydettiin paikka sattumalta ja ihastuttiin yrmeän sedän pikku ravintolan tunnelmaan ja okonomyakin täydelliseen koostumukseen (loistava wasabi mausteisuus kruunasi letun)
3. Jaetulla sijalla Teremok-blinit Pietarissa (alkumatkan huumaa, herkkua ja hyvää teetä)/Dal Bhat-ateriat trekilla (ruokaa sai lisää niin paljon kuin halusi, maisemat nyt ilmiselvästi upeita)

Snaksut
1. Kimtchi eli etelä-korealainen chilikaali mörsseli
2. Minute made mehut, oi oi niin hyviä ja halpoja Kiinassa!
3. Suolakurkut Venäjällä.

Yösijat (hostellit rajattu pois)
1. Trans Siperian juna. Junassa sielu lepää, nukkusin ku vauva.
2. Moogien ger-leiri. Tunnelmallista, eksoottista, kotoisaa ja ulkona hengensalpaava maisema
3. Nozomin kämppä. Kotoisat Suomi-fiilikset, oma tatamihuone ja ihana host.

Nähtävyydet (mielivaltainen kategoria, josta rajattu pois esmes kaikki luonnonmaisemat, paitsi kohta 2 ??)
1. Kiinan muuri. Julia ja Lotta <3
2. Mt. Aso. Tulivuari! Kui hianoo!
3. Baktaburin kaupunki. Newari arkkitehtuuri on hirmu kaunista, käsityötaito ihastutti ja kaduilla hieno tunnelma.

Bileillat
1. Night of Mayhem Polinan kanssa Pietarissa.
2. Enjoy bufee ja after karaokeboxi Hiroshimassa (siellä kerrostalon katolla)
3. Karaokeboxi ja shottiruletti Nozomin ja vaihtareiden kanssa

"Kalsarikännit"
1. Juhannus laivalla
2. Vodkayö Trans Siperialla
3. Esijuhannus Julian ja Lotan kanssa Pekingissä.

 Aktiviteetit/urheilut
1. Sampolla riippuliito, Sofialla laukkaaminen Mongolian aroilla
2. Karaoke box
3. Pyöräily Kyotossa

Tietysti tehtiin myös varjolista kaikista karmeista kamalista.

- 3! (Eka on hirvein)

Ruoat
1. Laiva-aamiainen päivinä 3-6. Puuduttava ruttiini, mamskuttelevat kiinalaiset ja itse ruoka suoraan sanottuna aika syömäkelvotonta. Raakaa (tiettekö sellainen valmispatonki, joka pitäisi laittaa uuniin-raakaa) leipää, jonka sisällä joskus outoa ruskeaa papumömmöä, ylisuolaisia soijassa keitettyjä kanamunia, outoa linssilitkua, joka maistu limalta. Pakko kuitenkin syödä joka päivä, koska muuta ruokaa ei ollut ja laivalla oli koko ajan kauhea nälkä.
2. Natto eli mädätetyt pavut Osakassa. Nuf said.
3. Tomaattijuusto pasta, jonka juusto oli homeessa (ei kuitenkaan homejuustoa) trekin ensimmäisenä päivänä. Sen jälkeen tajuttiin tilata aina Dal Bhat.

Hostellit/majapaikat
1. Manakamanan Sunrise hotel. Näkymä hieno, palvelu ok (tosin ruokaa ei paljon listalta saanut off seasonin takia). Ykkössija tulee ensikohtaamisesta TORAKOIDEN KANSSA HYYYYYY!
2. Laivan hytti. Kiinalaiset, matkapahoinvointi ja jumitus.
3. Viimeinen hotelli Ulan Batarissa. Patjan alla käytettyjä kortsuja, huoneeseen ei lukkoa, hirveä säätö maksamisen kanssa, alakerrassa diskojumputus ja muissa huoneissa hämmentäviä kasoja ihmisiä puolialasti touhuilemassa epäilyttäviä asioita.

Inhottavuusfaktorit
1. Torakat
2. Keski-ikäiset kiinalaiset laivalla ja lentokentillä
3. Tööttäily

Kokonaisuudessaan meidän reissu onnistui ihmeellisen hienosti ilman ongelmia ja liiallisia inhottavuuksia. Mitään ei varastettu, kukaan ei joutunut sairaalaan ja melkein koko matkan ajan nautittiin kovasti oloistamme. Nyt on kuitenkin IHANAA olla kotona ja kaikki syksyn tulevat seikkailut innostavat. Kiitos seurasta ja kommenteista, blogi loppuu omalta osaltani tähän. Seuraavaksi rupean värkkäämään jotain järkevää 3000 kuvasta. Nähdään pian!

Sofia

Viimeista viedaan.

Arvatkaas mita crazyyyy! Viimeiset hetket kasilla! Huomenna kahdelta lahtee (jumalattoman pitka ja monivaihtoinen) lento KOTIIN WHII! Naa pari viimeista paivaa Kathmandussa on mennyt aika levottomasti. Ollaan shoppailtu enemman kuin koko matkan aikana muuten yhteensa ja nukuttu huonosti. Hauskaa odottaa kotiinpaasya samalla tavalla, kun aikanaan odotti matkalle lahtoa. Kaikki siella tuntuu niin ihanalta ja jannittavalta. Ah, paasee nakemaan perhetta ja kavereita, saa nukkua puhtaissa lakanoissa, ei tarvitse pelata torakoita, voi syoda salaattia, suoristaa hiuksia, pukeutua paljastavasti (shortseihin) ja pitaa Sampoa kadesta julkisella paikalla!

Trekki oli rankka ja palkitseva. Tokana paivana kun kiivettiin 2h jyrkkaa ylamakea oli kuolema lahella. Matkalla olevat tea houset oli myos aika roughissa kunnossa ja tormattiin monenlaisiin jannittaviin otokoihin. Valilla myos kastuttiin litimariksi, eivat kestaneet kalliit retkeilymerkkivaatteet Nepalin monsuunia. Oman flavorinsa hommaan toivat kenkiin tunkeutuvat ja puista putoilevat iilimadot! Sampo oli aikamoinen iilimatomagneetti, mua ja Hemmoa puraistiin vaan kerran. Kaikesta tasta huolimatta trekki hieno kokemus ja opas ja kantaja taas aikamoisia hahmoja. Nahtiin hienoja riisiviljelmia, vanhoja metsia ja valtavia laaksoja. Korkeimmillaan kiivettiin 3200 metriin, mutta ei nahty sielta Annapurnan lumihuippuja. Buu pilvet edessa. Viimeisina paivina tultiin hurjasti alas ja se tuntuu vielakin pohkeissa. Jouduttiin valilla myos ottamaan kengat pois ja ylittamaan kuiluun (n.5 metria hehe) syoksyvia vesiputouksia! Se oli huisia. Trekin jalkeen Pokharassa aika meni koomaillessa. Meita onnisti lahtoaamuna. Pokharan saa oli kirkas ja nahtiin sittenkin ne lumihuiput bussista matkalla Kathmanduun :)

Oho nyt taytyykin lahtea hakemaan makupussi korjauksesta. Ollaan nautittu paljon paikallisten kasityotaidoista ja korjailtu, raataloitu ja tuunattu kamaa. Huomenna siis klo 14 :40 lahto New Delhiin, siella 12h odottelua, 6h lento Moskovaan ja perilla Helsingissa joskus tiistaina kahdelta paivalla. Huuuuuuuh! Pian nahdaan kaikki ihanat rakkaat! En malta odottaa.

Pokhara

Hyppasimme siis Manakamanassa taas linjuriautoon ja laskettelimme serpentiinitieta kukkulan juurella sijaitsevaan Dumren kaupunkiin, josta kohtalaisen nopeasti loysimme Pokharaan menevan auton. Tama tayteen matkustaji ahdettu kulkuneuvo oli kai lahinna mielikuviamme linja-autoista taalla pain; kana tai vuohi eivat sentaan hyppineet sylissamme, mutta papukaijan saimme matkaseuraksi.
Kohtalaisen pomppuisan matkan jalkeen saavuimme Pokharaan ja hostelliimme, jonka valitsimme eraiden ystavallisten espanjalaisten vinkin perusteella. Valinta osui nappiin, silla paikka on todella siisti eika tietoakaan torakoista. Lisaksi Nepalin leffakerhon kokoontumiset jatkuivat mita mukavimmissa merkeissa, mikali The experimentin katsomista voi kutsua miellyttavaksi.
Hostelli sijaitsee Pokharan turistialueella kauniin jarven laheisyydessa, jolla eraana paivana teimme pienen melontareissun. Kivoja ravintoloita ja kuppiloita on riittamiin. Nakyma hostellin terassilta aivan huoneemme ulkopuolelta on hieno ja siella nautittu aamiainen saa olon tuntumaan melko etuoikeutetulta.
Tanaan sunnuntaina koitti janna paiva. Olimme nimittain varanneet itsellemme liitovarjolentelyn. Se todella oli rahan arvoinen reissu; maisemat olivat mita huikaisevimpia eika sen lahemmas linnun perspektiivia varmaankaan paase.
Parin tunnin paasta tapaamme trekkioppaamme ja huomenna maanantaina alkaa viimeinen rutistus ja Annapurnan metsastys. Heipa hei ja kuulemiin.

Hemmo

Manakamana ja Bandipur

Vihdoin taas netin aarella. Ollaan jo kaukana Thamelin turvallisista kujista ihan oikeessa Nepalissa ja taalla on vankaa. Talla hetkella majaillaan Bandipurin idylisessa vuoristokaupungissa, josta kohta lisaa. Ensin vahan viime paivien tapahtumia:

Lahdettiin Kathmandusta tiistaina kuuluisan vaarallisella "turistibussilla". 100 kilometrin matkan hinta oli 2,2 euroa, mutta meno myos sen mukaista. Minibussi ahtautui tayteen lossia ja kuski kaahaili vuoristoteita aika mielivaltaisesti. Mutkassa ohittaminen tuntuu olevan taalla sita hauskinta hauskaa. Linja-autossa oli tunnelmaa, silla koko matkan kajareista raikui intialainen popmusaakki valilla aika korvia sarkevan kovalla. Kanaa en sentaan saanut syliini vaikka sita vahan odotinkin.

Ensimmainen stoppi oli Manakamanan temppelikaupungissa. Kaupunki sijaitsee vuoren paalla ja sinne paasi joko trekkaamalla makea 4h tai kaapelikarrylla. Me valittiin karry, josta maisemat olivat todella huimaavan hienot. 3km ylamakea taittui helposti ja ai vitsi, se oli kylla kaunista. Karrylinjastossa oli omia vaunuja myos vuohille, joita nepalilaiset raijaa vuoren paalle uhrattavaksi. Manakamanan kaupunki oli aika tyhjillaan ja oltiin varmasti ainoat lansimaalaiset mailla halmein. Tuo mesta ei ole muutenkaan mikaan kova turistirysa, mutta kerran vuodessa sinne tulee pyhinvaeltajia laumoittain uhraamaan ja tayttamaan syvimpia toiveitaan. Vuorelta oli ihanat nakymat ja hiljainen tunnelma kaupungissa oli kivaa vaihtelua Thamelin diskojumputukselle.

Meininki oli rentoa kunnes... Nepalin leffakerho koki tahtomattaan KAAuuuuUUUUhhhUUUUjeeeeEEn YooooOOOOooNN! Katteltiin taas illalla onnellisena parit action plajaykset kaapeliteeveesta ja suljettiin pahaa aavistamattomina valot. Alkoi kuulua rapinaa. Toivottiin, etta se olisi ollut vain muovipussi tai sade mutta.. HYI YRJO TORAKOOTA! Niita ei ollut huoneessa montaa, mutta toistan HYI YRJO! Hamahakit on mun frendeja verrattuna niihin saastaisiin olentoihin. Hamppyrit sentaan pysyy kaukana ihmisesta, on hyodyllisia syomalla muita okkomonkiaisia ja on yleensa paikallaan. Torakat taas on vaan perseesta joka tavalla. Nukuttiin sitten levottomasti valot paalla hikisina makupusseissa nyorit teuvomaisen tiukalla.

Seuraavana paivana oli hankaluuksia saada bussia Bandipuriin, melkeen jouduttiin katolle, mutta onneksi ei kuitenkaan. Tama mesta on kylla ihan idylisyyden huipentuma. Hostellin ikkunasta avautuu ihana vuorimaisema, lapset leikkii yomyohaan kivitetyilla kaduilla, ihmiset on ystavallisia, kaikkialla on siistia ja kukaan ei kerjaa, koirat on siisteja ja kukot tepastelee ympariinsa. Tulee sellainen Melukylan lapset fiilis nepalilaisittain. Eilisessa hostellissa oli yllatyspyllatys taas torakoita, mutta onneksi sentaan hyttysverkko suojana. Ne osaa lentaakin, mikaan olento ei ole niin kuvottava hyi hyi hyi HYI! Vaihdettiin hostellia ja toivotaan, etta tana yona voisi sammuttaa valot huoletta.

Tanaan trekkailtiin aika uskomaton matka vuorelta alas ja koitettiin loytaa yhta kuuluisaa lepakkoluolaa. Paljon liukkaita kivia, puskaa, aurinkoa, mutaa ja iilimatoja (toinen hyi fak, onneksi vai Sampoa purtiin ja siitakaan ei nakynyt kuin jalki jalassa). Paadyttiin jonkun paikallisen lehmipaimenen kotiin ja sen lapset lahti nayttamaan meille reittia luolalle. Loytettiin lopulta joku reika seinassa, mutta siina vaiheessa ei huvittanut enaa menna kokeilemaan onneaan lepakoiden kanssa, joten patikoitiin sama matka takaisin. Hienoja maisemia tosin oli taas ja mm. vesiputous matkalla. 5h meni kokonaisuudessaan reissuun, jota nepalilaiset sanoo 2h matkaksi.

Nyt ollaan aikast vasyja ja mahat onnellisina taynna hekkuruokaa kantiksesta. Pimea tuli jo tunti sitten, mutta lapset jatkaa kadulla remuamista. Taalla on paljon sahkokatkoksia ja siksi myos paljon tunnelmallista kynttilanvaloa. Huomenna lahdetaan Pokharaan ja maanantaina trekille.

Ikava teita, eipa enaa kauaa niin nahdaankin!

Thamel

Olemme siirtyneet turvallisesti Thamelin puolelle, kaytannossa pois Nepalista. Taalla ei turhaan paikallinen kulttuuri paase hairitsemaan ja kaduillakin nakyy paaosin muita travellereja. Jonglooraushousujen ja laulavien kulhojen maara on loputon. Oma maku alkaa hamartya, tahdonko osallistua dreadlock workshoppin vai en? Sampo osti paidan, onko se hieno vai lainattu turkkilaiselta rakastajalta? (on se hiano) Ensimmaisena iltana Thamelissa hengailtiin hostellilla isossa porukassa ja kaytiin katsomassa paikallisen punk-ska bandin keikka. Paastiin kuulemaan monen ikitravelerin elamantarinat ja lelettamaan oman reissumme kohokohdilla. Baarit taalla menee kiinni normaalisti viimeistaan klo12 ja soitto alkaa ajoissa, toimivaa! Keikkapaikalla bileet jatkuivat puoli yhteen asti kunnes armeija (!) tuli lopettamaan meiningin. Ihmeellisen nakoista miten kadut muuttuvat oisin. Keskustassakin kaikkialla on kahdentoista jalkeen hiljaista eika liikkeella enaa ketaan edes perjantai iltana.

Eilen onnemme koitti, Hempuukka saapui viimein! Pari paivaa tassa on nyt mennyt kahviloissa kollottelyn, syopottelyn ja populaarikulttyyrikeskusteluiden parissa. Tanaan uskaltauduttiin tosin vahan kauemmas ulkomaailmaan ja kaytiin tarkastamassa Monkey temppeli. Sielta oli hieno nakoala kaupunkiin ja kylla ne mankit aika sopoja veijareita olivat. Tanaan on ollut ensimmaista kertaa kuuma ja kirjasta koko paivan. Ahkeran kavelemisen lomassa on hyva pysahtya tienvarsikuppilaan 25sentin limpparille.

Huomenna kaydaan juttelemassa trekkisedan kanssa ja pian matka jatkuukin valipysahdysten kautta Pokharan. Liikenne alkaa tulla tutuksi ja vaikka suunnistaminen on yha hankalaa, meno taalla on jo aika lekoisaa. Thamelissa ei tosin jaksa montaa paivaa viettaa. Palataan tanne sitten viela loppumatkasta uskomattomille shoppailurynnistyksille. Nyt takaisin hostellille katsomaan, milla elokuvalla cabel tv meita tanaan viihdyttaa.

Samaan aikaan toisaalla, eli Hemmon rattoisa viikko Shanghaissa.

Minun osaltani blogi on nyt hieman katkonainen, koska valista ovat jaaneet niin Osaka kuin Hiroshmakin, mutta kerron nyt kuitenkin vaiheistani Shanghaissa. Pienen ampyilyn jalkeen paatin siis ostaa itsekseni lentolipun Shanghaihin ja voin kertoa sen olleen oikea paatos. CouchSurfaamaan en paassyt, mutta Coffee & Drink -seuraa sain. Tapasin Philin ja Cecelian (kiinalaiset nuoret kayttavat usein englantilaisia nimia kun ovat yhteydessa ulkomaalaisiin) Shanghain pilvenpiirtajia kuhisevassa keskustassa. Kavimme kahvilla, oluella ja kavelimme pitkin kuuluisaa Nanjingin ostoskatua katsomaan Shanghain iltahamarassa henkeasalpaavaa skylinea ja ostimme naposteltavaksi tyypillisia Shanghailaisia tikkuja, joissa oli kuulemma mm. lampaan mahaa! ja muita merenelavia. He kummatkin kuitenkin olivat tyossakayvia nuorukaisia enka saanut heita sen enempaa bilettamaan kanssani.

Paivaohjelmiin taas kuuluivat kaynnit maailmannayttelyn Kiinan paviljongissa, kasvitieteellisessa puutarhassa, Shanghain museossa ja uinnin mm-kisoissa. Olin etukateen miettinyt, etta Shanghai voisi olla hyva paikka kayda tsekkaamassa joku keikka ja kuinka ollakaan The Cranberries oli sopivasti kaupungissa ja ostin lipun vaikka halvimmat liput olivat jo menneet. Tulihan sielta monta tuttua biisia vaikken mikaan fani olekaan.

Ensimmainen hostellini ei mielestani tarjonnut kunnon fiilista - vaikka kulman takana takana sijaitsikin mahtava tyolaisruokala, jossa kavin syomassa itseni pari kertaa eurolla tayteen - joten vaihdoin paikkaa vahan kauemmas, mutta kivampaan hostelliin. Sielta loytyikin heti bileseuraa ja eraana iltana suuntasimme poikaporukassa tunnelmalliseen kellaribaariin bailaamaan ankarasti. Seuraavaksi paivaksi suunniteltu reissu idylliseen Hangzhoun kaupunkiin Shanghain ulkopuolelle ei toteutunut.

Loppuviikko meni rauhallisemmin hengatessa amerikkalaisen huonetoverini ja eraan hauskan englantilaisklopin kanssa, joiden kanssa koin mm. Uiguurikeittion ihanuuden. Britti Hugh kiinantaitoisena opetti kuinka kiinalaiset kaantavat ulkomaisia maiden ym. nimia. Otetaan vain sana tai sanoja, jotka kuulostavat samalta lausuttuna, vaikka merkitykseksi tulisi jotain aivan muuta =)

Se Shanghaista. Vietan yota parhaillaan Soulin lentokentalla ja enaa miljoona tuntia Kathmandun koneen lahtoon. Kuulemiin.

Hemmo

Kulttuurishokissa

Se mita edellispaivana koettiin ja ylitettiin oli ehka enemmankin kulttuuripaniikki kuin se kuuluisa shokki. Olo on kylla tasaantunut, mutta shokeeraantunut fiilis jatkuu yha. Eilen oli oikein vanka paiva koska

A) matkattiin paikallisten kanssa tuktukilla
B) elettiin herroiksi kivassa kahvilassa (pannaria, lassia, kahvia ja juustovoikkaria alle euron namnam)
C) loydettiin etsimamme temppeliaukiot
D) tingattiin onnistuneesti (hyva mieli myyjalle ja ostajalle)
E) kaytiin leffassa nakemassa mita kummallisin Bollywood action-musikaali Singham. Hidastukset eivat ole vaan trailerissa, kaytannossa puolet elokuvasta oli dressman-kavelya. Subeja ei ollut, mutta juonen kannalta tarkeimmat repliikit olivat englanniksi (koska se on coolia?): http://www.youtube.com/watch?v=mp-XqCrCi6I

Olo on Tom of Finland the moviesta huolimatta jatkuvasti vahan jannittynyt. Syita seuraavat:

A) Paskataudin pelko
B) Uskomattoman vaikea suunnistus sokkeloissa
C) Monsuunisade ja kura (sade tosin myos tunnelmallista)
D) Irrallinen, paamaaraton ja joukkoonkuulumaton olo (Patanissa ei kauheasti muita turismoja nain off seasonina nay)
E) Syyllisyydentunto omasta rikas lankkari-roolista. Japanissa oli helppo sniiduilla kahvilassa tai tuhlailla sushimestassa, kun tiesi elintason olevan samaa kuin Suomessa. Taalla suhde paikallisiin on pakostakin vahan kiero. Eilen kuitenkin jutskailtiin jo vahan kahvilassa paikallisten nuorten kanssa ja koitetaan saada vahan kontaktia tarjoilijoihin jne. Keskustelut vaan pysyttelevat kovasti mainostamisen puolella. Esim. eilen raflassa sanoin tarjoilijalle, etta silla on kiva t-paita. Tahan ilmiselva vastaus oli, etta kivoja paitoja on lisaa, Ma'min pitaa tulla uudestaankin syomaan isolla kaveriporukalla niin nakee ne kaikki! ...

Kulttuurishokin oireet tunnistettu. Madventures oppaassa kuvailtiin tata hyvin, saali ettei se ole mukana. Muistelen parannuskeinoiksi kuitenkin chillaamisen, pannukakunsyomisen, parranajolla kaynnin (jatan taman Sampolle) ja muiden lankkareiden kanssa juttelemisen. Huomenna varmaan muutetaan Kathmandun puolelle nykyista guesthousea vahan vilkkaampaan hostelliin freak streatille tai sinne pahamaineisen turistikkaaseen Thameliin.

Taalla matkustaminen tuntuu olevan ihan eri sarjasta kuin reissun aikaisemmat kohteet. En aikaisemmin ole ollut nain koyhassa maassa (Mexicossakin oli koko ajan paikallinen kainalossa), joten kokemus on ihan uudenlainen. Kliseiset tunteet nousevat pintaan ja tuntuu kylla aika mahtavaltakin, etta saatiin viimeiseksi kohteeksi jotain nain erilaista. Onko teilla maailmanmatkaajilla, jotka olette heiluneet Intiassa ja muissa viela vilisevimmissa paikoissa, jotain vinkkeja kulttuurishokin karkoittamiseen? Onneksi on Sampo mukana niin olo ei ole sentaan yksinainen. Hemmokin tulee parin paivan paasta, voi etta odotetaan sita!

Pian taas aamiaiselle alakertaan ja uudelleen seikkailujen pariin, kirjoiteltaa kommentteja kamut ;)

Kathmandu!!!

Hullua, taalla sita ollaan Nepalissa! Taytyy myontaa, ettei laiskuuksissamme Japanissa valmistauduttu tanne tuloon kovin hyvin. Koneessa oli viela matkaopas lukematta eika kukkarossa paikallista valuuttaa. Pitka matka sujui yllattavan leppoisasti (riitelevista, etuilevista ja rynnivista kiinalaisista huolimatta). Kiinan tosin rajavartiat haikaisivat ammattitaidollaan. Rajanaapuri Nepal oli heille taysin tuntematon maa. joten tarkastuksessa kesti tovi.. Kunmingissa paadyttiin hotelliin, koska kentta meni yoksi kiinni. Eipa tuo haitannut, kun henkilokunta jarjesti majoituksen ja kyydit puolestamme.

Kathmandussa eksotiikka hyokki heti paalle. Terminaalin paalla kiipeili apinoita ja taksimatkalla hostellille saatiin jo esimmaiset syyllistavat anelut katulapsilta. Hostelli on Patanissa, Kathmandun vieressa "rauhallisemmalla" alueella. Mestaa pitaa hymyileva ja avulias tati Sarita, jonka keittiossa savuttuamme saatiin maistella teeta, kakkuja ja hedelmia. Huonekin on taalla ihana. Oma suihku, parisanky baldakiinilla (!) 3e yolta per nassu, ihan ok diili.

Paikkareiden jalkeen lahdettiin kapyttelemaan Patanin kaduille ja kulttuurishokki iski kunnolla paalle. Kaukana ovat noyrasti maahan tuijottelevat japanilaiset puhtaine katuineen. Taalla autot, mopot ja tuktukit huristelevat ohi, ihmiset tuijottavat avoimesti ja ilma on polyista. Molemmilla oli aika ahdistunut olo, mietittiin mihin ollaan oikeen tultu ja miten taalla parjaa. Totta kai etukateen selvitettin millaista meininki taalla on, mutta on ihan eri asia itse ylittaa ruuhkaista autotieta paskan haistessa ja torvien soidessa, kuin seurata sita vidskalta Madventuresista. Ensin kaikki tuntui pelottavalta ja vaikealta, mutta sitten, THADAA! Loydettiin puoti, josta sai kasidesia! Ensimmainen onnistunut ostos ja turvallinen tunne siita, etta saatamme valttaa totaalisen megaripulin rauhoittivat mielta. Katsottiin Lonely planetista (kiitos lainasta Mialle!) rafla ja suunnattiin Durbar aukiolle, vaikka arveltiinkin siella ruokaloiden olevan kalleimmasta paasta. Ison kurrilautasen, bissen, kahvin ja temppelimaiseman ihailun jalkeen Patan alkoi vaikuttaa jo aika mesta paikalta.

Jatkettiin kapystelya viela pari tuntia ja olo oli jo kovin erilainen. Katseet eivat enaa tunnu vihamielisilta vaan uteliailta, aika monelta nuoremmalta ihmiselta on saatu jo iloiset hello-huikkaukset. Saastaisuuden lisaksi kaupungista huomaa myos paljon kauniita yksityiskohtia. Paivan vierailulla ollaan koettu jo paljon, suitsukkeen ja kakkelin haju, massiivinen kulttuurishokki ja siita toipuminen, sahkokatkos, lehmat liikenteen parissa, halvat hinnat. Ihmiset ovat taalla kauniita ja vaatteet ihania. Aijon tod ostaa itselleni perus hippireuhka sari-asun!

Kohta mennaan alakertaan huikkaamaan Saritalle, etta pistaa poperoa poytaan. Huomisen askareista ei ole tietoa, seuraavaan kolmeen viikkoon mahtuu luultavasti paljon potkottelya ja siskojani lainaten nautinnoille antautumista. 

Tokyo

Jahaa, takaisin matkaleletykseen.

Siisteinta Tokyossa on ollut pilvenpiirtajat ja ihmishulina. Ollaan hengailtu paljon eri alueilla ja kayty valtavissa ostostaloissa. Shimbayassa 109 buildingissa tunnelma on "kuin valtavan pachinko koneen sisalla" (eli meluisaa). Kauppoja oli vieri vieressa, jokainen eri tyylisia ja varustettuna toistaan overeimmilla myyjattarilla. Siella olisi mielellaan heittaytynyt kulutusjuhlan riemuihin, mutta hinnat olivat vahintaan Suomen tasoa. Harkitsin kauan josko ostaisin kuuminta muotia olevan heinahatun, mutta shoppailut jaivat kuitenkin Nepaliin. Vierailtiin myos Studio Gibil museossa, jossa oli rajatusta lippumaarasta huolimatta aikamoinen ryysis. Nahtiin kuitenkin ihania lyhytelokuvia, jannia live stopmotion animaatioita (voiko niin sanoa?), kissabussi ja TOTOROOOOOO. Lost in translationista tuttu rumpupeli on valloittanut sydamemme ja harkitsemme karaoke box-ketjun perustamista Suomeen. 

Viimeiset kaksi yota ollaan nukuttu taas surffaillen. Talla kertaa punkattiin 28v. Mayumin luona Nakanossa (lahella Shinjukua, yhta yoelamakeskuksista). Mayumi vei meidat ekana iltana kadunvarsibaariin junaradan vierelle ja laulamaan karaokea. Eilen kaytiin ihailemassa rantamaisemaa ja kannustamassa Mayumin futsaljoukkue voittoon. Illalla pamppailitiin asunnolla Mayumin & kavereiden kera. Syotiin paljon japanilaisia pullia, puhuttiin muumimaailman ihmeista ja Sampo ihastutti tyttoja skeittivideoilla. Meininki on ollut hyvin leppoisaa iltaisin, kun taas paivisin ollaan kierrelty suurkaupungin ihmeita.

Tanaan kaytiin harajukuilemassa ja kuuntelemassa ukuleleorkesteria Yoyogi-puistossa. Parin tunnin paasta lahtee yobussi Osakaan. Tuntuu vahan kummalliselta lentaa sinne Nepaliin eika olla oikeen viela mietitty, mita siella sitten tapahtuu. Hostelli on kuitenkin varattu ja trekkiasiat kuosissa. Onneksi lentomatka ei kuitenkaan taitu taianomaisen helposti niin, etta matkalla ehtii henkisesti valmistautua. Ensin on yobussi Osakaan, sielta lentokentalle, valilasku Shanghaissa, 12h odotus Kunmingin lentokentalla ja lento Kathmanduun. Reilun kahden vuorokauden matka tiedossa ja siita alkaakin seikkailumme viimeinen osuus.

Nahdaan toisella puolen!  

Utoyasta

Luettiin eilen illalla taalla Norjan tapahtumista ja olo on sen jalkeen jarkyttynyt. Inhottaa myos HS:n paatos julkaista groteskeja kuvia joelta. Mielestani uhriluvut kertovat jo tarpeeksi teon hirveydesta. Karmeudella massaily glorifioi sita ja epakunnioittaa uhreja. Joka kerta, kun tahdon katsoa paivitysta uutistilanteesta joudun nakemaan kuvat HS:n etusivulla. Tekijaakaan ei olisi saanut nostaa tuolla tavalla julkisuuteen! Luulisi, etta Suomen kouluampumisuutisoinnista olisi opittu jo jotain. Taas tiedetaan, mita mediatutkimuksen paasykokeissa kysytaan ensi kevaana..

Aso, Hiroshima ja Miyajima

Jauhuu kreiseyden ytimessa, Harajukujen kotikonnuilla, pilvenpiirtajien keskella, Tokyo taalla ollaan!

Viela ei olla paljon ehditty, joten kertailenpas ensin matkan vaiheita Asolta eteenpain..

Asolla liftattiin (superhelppoa ja aika hauskaa) haistelemaan myrkkykaasuja kraaterilla. Enpa olisi uskonut, etta elaessani kayn aktiivisen tulivuoren roorilla!

Hiroshimassa kaytiin lapi museot ja muistomerkit. Hiroshimassa on koettu jarkyttavaa epainhimillisetsa pahuutta ja karsimysta, joka sai miettimaan, milla oikeudella niin idioottimainen laji kuin ihminen voi asua talla planeetalla. Vaikuttavinta oli kuulla kasvotusten pommista selvinneen miehen tarina elokuun kuudennen tapahtumista. 4000 asteinen tuli muutti ihmiset hiljaisiksi zombeiksi, joita kaveli tuhansittain kaupungista ulos kadet ojossa verisina.. Miten sellaisesta selviaa niinkin iloisena ja onnellisena ihmisena kuin tama mies, joka kavi hostellillamme puhumassa? On ihmisyydessa jotain hienoakin.

Noh, en viitsi tasta pauhata enempaa. Hiroshima oli kuitenkin hieno paikka kayda. Juututtiin sinne tosin vahan liian pitkaksi aikaa kun pyhapaivana ei paassyt liikkumaan bussipassilla. Tylsistyneina paatettiin maksaa itsemme hotellin katolla olevaan all you can eat & drink buffettiin. Oltiin lueskeltu vahan kateellisina Julian matkablogista Kiinasta ja kaivattiin luksusta myos omaan elamaamme. Se oli oikea valinta! Kerrostalon katolla paperilyhtyjen seassa oli ihanaa maistella drinksuja ja herkutella. Tutustuttiin joukkoon paikallisia opiskelijoita. Vaikka osa niista selvasti pettyi, kun ne kuuli, etta Sampo seurustelee, kutsuivat he meidat silti jatkoille viereiseen karaoke boxiin. Taas paljon laulamista, paljon (ilmaista) juomista ja uusia ystavia. Seuraavana paivana tuskallinen krapula, aikainen check out ja myohainen check in, not so nice..

Hotellilla kavi myos yksi friikeimmista jutuista! Oltiin siella katolla syopottelemassa, kun respan seta tuli yhtakkia hissilla kantaen mystista paperikassia. Seta ojensi sen meille juhlavasti ja kertoi terveiset Peace hotellilta. Kassissa oli pahvinen plakaatti, johon oli kauniisti kirjailtu kalligrafilla SofiaSampo ja jotain japanilaisia merkkeja! Whaaat??! Whyyy?! Kiitettiin kauniisti ja oltiin erittain hammentyneita. Japanilaiset kaverit kaansi myohemmin, etta plakaatissa lukee about "Kahdestaan maailmalla, mutta kuitenkin aina yhta" tai jotain muuta kornia :D Seta ei suostunut kaantamaan sita meille,  kun sita varmaan nolotti. Plakaatti tulee pian postissa aidille, jotta se pysyy hyvana ja paasee kunniapaikalle meidan asuntoon myohemmin. Niiiin FRIIKKIA ja mahtavaa, love Japan.

Oltiin pari yota myos Miyajimassa, jossa oli liian krapulaista ja sateista. Mennyt vahan jumittaessa viimeiset pari paivaa. Itse saari oli kuitenkin kaunis. Taas peurat hyppelivat ympariinsa, kalastusalusten paperilyhydt heilui tuulessa ja kuusikko tuoksui. Naita idylisia maisemia vaan pukkaa joka mestasta taalla, turha enaa edes hehkuttaa. Miyajimalle iski jalleen taifuuni ja meidan yobussi Tokyoon myohastyi siksi 4h. Tasta ilmoitettiin erikseen bussissa oleville ulkomaalaisille tulkin valityksella puhelimitse. Hilppa eri meininki kuin kiinalaisessa laivayhtiossa, jossa 3 PAIVAN myohastymisesta ei jaksettu kertoa kunnolla edes laivassa ehee..

Tavattiin Hiroshimassa myos nopeasti Hemmoa, joka matkaa tasta eteenpain pari viikkoa YKSIN! Aika kauas on tamakin ihanainen mies tullut. Muistelen vaan, miten Suomessa matkaa suunniteltaessa Hemmo totesti, etta han ei parjaa sitten hetkeakaan yksin :) Matkustaminen muuttaa ihmista.. Hemmon  kanssa oli superkivaa ja odotetaan Sampon kanssa molemmat innolla, etta kolmikko kokoontuu taas Nepalissa. Tata kirjoittaessa Seppo on jo matkalla Suomeen, saali ettei ehditty nahda hanta enaa viimeisen illan merkeissa. Sepon kanssa yhteiset paluu bailut kuitenkin taas Suomessa eiks jeh?

Nyt aijotaan kuitenkin ottaa viela viimeinen riemu irti Japanista naina neljana paivana Tokyossa. Hullua, etta pian ollaan Nepalissa! Tassa vaiheessa lentaminen talla tavalla maasta toiseen tuntuu uskomattomalta huijaukselta. Salla on kuitenkin rento fiilis siita, ettei tarvitse enaa liikaa junailla ja saataa. Terkkuja taas kaikille, alkaa olla jo kova ikava teita!

Sofia

Hemmon ja Sepon Tokio

En muista enaa mika paiva saavuimme Tokioon, mutta vahan alle viikko siella vierahti. Kuvia en voi valitettavasti liittaa silla taisin unohtaa kamerani jonnekin enka sita sitkeiden etsintayritysten jalkeen ole onnistunut loytamaan. Tai sitten se on hotellihuoneessani jossain nurkassa jahka tasta koneelta sinne ehdin. Joka tapauksessa Tokio oli valtava pilvenpiirtajain metsa, jossa riitti nahtavaa kaikille paiville. Vuokrasimme pyorat parina paivana ja poljimme itsemme lakahdyksiin ja valilla eksyksiin nahtavyyksia kiertaessamme. Kiotossa tapaamamme pari suomalaiskaveria eksyivat vielapa samaan hostelliin kansamme joten parikin iltaa tuli heidan kanssaan vietettya. Koimme muun muassa Tokion yoelaman yhdessa pubeineen ja yokerhoineen.

Mielenkiintoisimpiin nahtavyyksiin Tokiossa kuuluivat ihmiset. Eraan sunnuntain ohjelmassa oli Harajukun "karnevaalit". Sinne kokoontuvat Tokion eri alakulttuurien edustajia animehahmojen lailla pukeutuvista friikeista rockabillyihin. Siella oli myos valtava puisto, jossa ihmiset viettivat vapaapaivaansa. Tokion sky line oli myos nahtava ja siihen avautui mainio mahdollisuus ilmaiseksi eraan pilvenpiirtajan nakoalakerrokselta. Iltavalaistuksessa naky oli vaikuttava.
Tokiossa oli myos paastava pelaamaan kolikolla toimivia peliautomaatteja. Aika monta sataa jenia saimme kulumaan zombieita lahdatessamme ja rallia ajaessamme. Erikoisin nakemamme paikka oli kuitenkin maailman ainoa loismuseo! Siella olivat lasipurkeissa sailottyna niin ihmisessa kuin elaimissakin pesivat mita inhottavimmat otukset. Museosta olisi saanut ostaa myos t-paitoja, joissa oli kohokuvioin kuvattuna mita erilaisimpia loiselioita. Jatimme valiin talla kertaa.

Yksi yo vierahti Fujille (3776 m) kiivetessa. Paivalla palloilimme keinosaarilla Tokyo bayn edustalla ja kavimme katsomassa merimuseota, joka tietysti maanantaina oli kiinni. Eipa kaynyt mielessa. Illalla suuntasimme bussilla Fujille ja lahdimme kapuamaan pimeassa. Raskasta oli, mutta se ja ilman oheudesta johtuva lieva pahoinvointi unohtuivat auringgonousua katsellessa. Onneksi saa suosi. Seuraavaksi vuorossa Osaka, josta tata kirjoittaessani olen kyllakin jo lahdossa Hiroshimaan, mutta kirjoittelen kuulumisia taalta myohemmin.

Hemmo

Takaisin oravanpyoraan

Hippiretkutravelauksen aika on ohi! Olemme viimeisen viikon ajan elaneet erittain lunkisti ilman ajan orjuuttavia viisareita. Sampon puhelin naas hajosi ja Sofialta loppui omasta akku (ei suostu latautumaan taalla..), joten meilla ei ole ollut laisna kelloa! Asken, rakas lukijakunta, kavimme kuitenkin kellokaupassa. Molempien ranteissa kimaltelee uuden uutukainen metallivarmeke ja kassin pohjalta loytyy lisaksi pieni punainen heratyskello! Tasta eteenpain olemme alati tietoisia ajan raastavasta hampaasta ja paivien hupenemisesta.

Btw Hiroshimassa.

Pusuja toivottaa Sofia ja Sampo

Beppu

Fukuokasta jatkettiin bussilla Beppuun. Jo matka oli aika ihmeellinen. Tie mutkitteli vuorien lapi ja ikkunasta nakyi valtavia kuusia ja vanhaa metsaa. Varsinkin bussi- ja junamatkoilla ollaan huomattu, etta Japani on juuri niin kaunis maa millaiseksi Hayo Miyazaki sen piirtaa. Katsottiin yksi ilta hostellilla Henkien katkemaa, samalta taalla nayttaa kuin animaatiossakin.

Beppussa tavattiin cs-hostimme sisarukset Nozomi ja Hayate. Nozomi seurustelee suomalaisen pojan kanssa ja on ollut Suomessa vaihdossa, joten tultiin erityisen hyvin toimeen. Ihanaa paasta puhumaan Suomesta ja suomalaisista verrattuna Japaniin ihmisen kanssa, jolla on niin hyva nakemys molemmista. Naiden kamppa oli myos todella kotoisa. Paljon muumiastioita ja kuvia Tampereelta. Saatiin taas omaksemme tatamihuone, joten 4 paivaa tassa residenssissa kului todella leppoisasti. Nozomi ja Hayate ovat ihania tyyppeja, toivottavasti tulevat Suomeen vastavierailulle!

Hayate ennen tarkeaa esitelmaa

Ekana paivana vaan chillailtiin ja katseltiin asunnosta avautuvaa upeaa maisemaa. Toisella puolella nakyi meri, toisella kauniit vuoret. Seuraavana paivana ryhdyttiin turistiturneelle ja kierrettiin Beppun kuuluisia Hell-lahteita.

                                                    Sampo elaytyy helvetilliseen tunnelmaan
                                                     
Eri variset vulkaaniset lahteet olivat ihan nastoja, mutta kivointa oli kasvitieteellinen puutarha Sea Hellilla. Jokainen hell maksoi 400 yenia, joten kaytiin katsomassa vain kaksi ja se riitti hyvin. Illalla kaytiin viela kokoemassa perinteinen onsen. Pystyn kuvittelemaan, etta talvella tai sateisella saalla onsen on perfection. Nyt on kuitenkin ollut niin hiostavan kuuma, ettei jaksettu kauan lillia kuumassa vedessa.

Sen sijaan merivedessa jaksaa! Seuraava paiva kaytettiin rannalla makoiluun. Oih miten lamminta vetta. Serge Gainsbourgin pauhatessa pienimmatkin huolet bussilippusaadoista ja kiireesta unohtuivat.

Rantailun jalkeen kaytiin Nozomin ja Hayaten kanssa syomassa vulkaanisesti hyorytettya ruokaa. Raflalle vietiin itse kaupasta hankitut lihat, kalat ja kasvikset ja sitten ne pistettiin hoyryttimeen kypsymaan. Nannaa oli!

Valmis sapuska

Kaunis Nozomi

 Illalla se viimein koitti: KARAOKE BOX TIME! Vuokrattiin karaokehuone Nozomin ja sen vaihtarikavereiden kanssa ja alku-ujosteluista paastyamme laulettiin Britneyt, Gagat, Brucet, Bon Jovit ja Rockyt. Tammoinen pitaisi saada Suomeen!

Loysimme yhteisen savelen Bburmalaisen Thuun (kirjoitusasu mysteerinen) kanssa

Karaoken jalkeen bailaamaan! Nozomi huolehtii koulunsa vaihtareista, joten lahdettiin tiistaibileisiin vaihtareiden pyrorittamaan klubiin. Mesta oli aika tyhja, mutta meininki silti katossa. Bailattiin ankarasti ja saatiin tasta kiitokseksi baarilta ilmaisia drinkkeja! Tutustuttiin Sampon kanssa myos henkilokuntaan ja siita alkoi rappion kierre. DJ oli asiaansa omistautunut japanilaisirlantilainen Nick ja baarimikkona tsekkilainen Adrean. Pojat tarjosivat meille turmiollisen maaran shotteja. Kummallisin oli B52: shotti joka sytytetaan tuleen, sammutetaan lasilla, josta alkoholihuurut imetaan pillilla.. Baarinvaihdon ja shottiruletin jalkeen hortoiltiin Nozomin luo nukkumaan.

For relaxing times..

Aamulla oli tarkoitus lahtea yhdeksan bussilla Asolle, mutta tietysti nukuimme pommiin sen varauksen ohi. Eipa huolta, lahdettiin myohemmin vahan kalliimmalla junalla ja saatiin nukkua eilisen turmiot pois. Junamatka olikin itseasiassa hyva sijoitus, silla maisemat olivat jalleen paatahuimaavan ihania. Olimme myos haltioissamme, kun junaemanta kesken matkan tuli luoksemme suuren leimasimen kanssa ja kysyi josko tahdomme painaa leimalla kuvan korttiin! Niin outoa, niin japanilaista ja niin hauskaa. Sampolta kaatui myos kahvit junan lattialle, mutta suivaantumisen sijaan junaemanta siivosi kahvit, antoi uuden tilalle ja paalle alennuskupongit seuraavaa junaa varten. Aikast kiva meno taalla.

Nyt ollaan Asolla. Hostelli on rauhallisuuden tyyssija. Kaikki on siistia ja kaijuttimista soi jatkuvasti vieno hissimuzakki. Aso on nakemistamme paikoista ehka hienoin. Maalaisidyli, jota ymparoi korkeat vuoret. Miyazakimaiset junat vilistelevat ohi ja ilma on raikasta. Sopivaa rauhoittumista Beppun jalkeen. Tanaan tehdaan reissu aktiiviselle kraaterille ja huomenna jatketaan matkaa Hiroshimaan. Kaiken kokemamme jalkeen luulen, etta valinta jaada pidempaan Japaniin oli juuri se oikea.

Aikamme Narassa, Osakassa ja Fukuokassa

Kuvin!

Narassa bambi tahtoi keksin!

Koululaiset tahtoivat puhua englantia. Ne poukkoilivat ympariinsa kuin animehahmot ikaan ja olivat monella tavalla hassuja. Maailman suurin puurakennus oli huisi ja sita vartioivat puupatsaat viela huisimpia!

Osakassa vietimme paljon leppoisia hetkia Akiran tatamihuoneessa.

Aikaa jai myos shoppailuun. Hipster se on! Japanilaisilla on kaikilla todella vahva tyylitaju. Taalla nakee makeita asukokonaisuuksia paivittain ja jokaisesta huomaa, etta asua on mietitty pitkaan. Esim. kynnet ja kannykkakoru samaa sarjaa.

Taman kesan muodissa heinahatut! Miehilla tyylikkainta on pitaa useaa kokoa liian suuria kenkia??

Aina muodissa.

Akira ja okonomyaki. Pasin hehkutus ei ole turhaa, se on herkullista!

Omituisia jalkiruokalollykoita!

Sampo ja Hitomi

Osakan akvaario oli suuri ja siella naimme monenmoista kummaa.

Sofia ja jattilaishamahakkirapu.

Sampo kawaii collectionin aarella.

Natto eli madantyneet pavut maistuivat lahinna kaljan jalkimaulta.

Viimeisena paivana Osakassa kiivettiin 2 kilometria vuorelle. Ylhaalla odotti vesihana ja riisiviljelmia.

Kaunista metsaa joka puolella.

Nakymakin aika jepa.

Umeda sky buildingissa pihisteltiin. Kaytiin katsomassa maisema 43. kerroksen ikkunasta eika maksettu 7e 46. sky bariin hahaa!

Kuva ei nyt oikeen vastaa valoshowta mutta..

Yobussi meni hihitellessa ja torkkuessa.

Fukuokassa keskityttiin paikalliseen kuuluisuuteen eli ruokaan! Kaytiin illalla myos snack kadulla maistelemassa ihanaa kalanuudelikeittoa, mutta siita ei kuvia.

Fukuokassa myos robot square! Dokkarista tuttu roboottikuutti Paro. 

Roboottia loytyi jos jonkinlaista.

Tanaan lahdetaan kylpylakaupunki Beppuun. Siella odottaa cs hostimme Nozumim joka on ollut vaihdossa Suomessa. Sampon puhelin hajosi, joten enaa ei ole Japanista muuta yhteytta ulkomaailmaan kuin internet. Facebookkia sitten vaan!

Osakassa

Taalla me kahdestaan surffailaan! Huhujen mukaan pojat olisivat tanaan matkalla Tokyoon.  Toivottavasti nekin bloggailee pian niin tiedetaan mika meno :)

Akira, meidan couch surfing host on 35 vuotias salariman, joka tyoskentelee Umeda sky buildingissa IT help deskina. Se valvoo oisin kahteen, lahtee toihin seitsamalta ja paasee kotiin kahdeksalta, on kahden vuoden cs urallaan houstannut yli 50 ihmista (!), soitaa kongoja ja sai juuri valmiiksi saveltamansa bossanova soul levyn nauhoituksen. Nyt Akira on paattanyt vaihtaa paasoitintaan pianoon ja harjoittelee joka ilta 2h soitinta, johon ei ole koskaan aikaisemmin tutustunut. Aikaansaava kaveri.. Akiran tyttoystava Hitomi laulaa sen bandissa ja tyoskentelee paivisin kahvilassa. Hitomilla on kaksi salaista kakkureseptia ja se unelmoi jonain paivana perustavansa oman kahvilan. Me saatiin maistaa toista herkkukakkua ja se oli oishii! Jotenkin niin anime-elokuvamaista naihden elama ja reaktiot. Varsinkin Hitomi on hirmu suloinen ja liikuttui melkein kyyneliin, kun kehuttiin sen kakkua. Akira unelmoi matkasta Brasiliaan, mutta sanoo, etta toista on mahdollista saada maksimissaan 7 paivan lomaa, joten sen haaveen voi unohtaa. Aikamoinen yhteiskunta, jossa jatkuvasti 12h mittaista tyopaivaa tekeva ihminen ei voi saada koskaan pidempaa lomaa. Opittiin myos, etta Japanissa koulutus maksaa tuhottomasti ja vakuutuksella ostetaan terveydenhuolto. Ihmettelen vaan, mista ne kalliit hinnat sitten tulevat jolleivat veroista?

Me nukutaan taalla mukavasti futonilla tatamihuoneen vieressa ja katsellaan ikkunasta maisemaa vuorille. Ainoa huono puoli Akiran kampassa on,  etta taalta kestaa pitkaan keskustaan erinaisilla junavalineilla. Japanin metro on monimutkaisin kaikista tahan asti kohtaamistamme. Valtion junaverkko risteilee yksityisten kanssa, metro ja junaverkot samoin. Samalta raiteelta saattaa lahtea junia eri suuntiin ja kaikki junat eivat pysahdy kaikilla asemilla. Kaikilla asemilla nimia ei ole kirjaimin, pelkastaan merkeilla. Valilla on kestanyt 2h taalta paasta keskustaan. Eilen kaytiin shoppailualueilla ihmettelemassa japanialaista kraasaa ja huisia meininkia. Osaka on tosi erilainen kuin Kyoto, mutta valilla on kivaa nahda kunnon hulinaa! Illalla kaytiin syomassa Akiran kanssa sen lempi okonomyaki-mestassa. Tanaan ajateltiin kayda yllattamassa Hitomi sen kahvilalla ja katsomassa maisemaa Akiran tyopaikan tornista (tyopaikalle sisaanpaasy tosin on forbidden).

t. Sofia

Kyoton kuvasarja

 Johan on markkinat

 Japanialaista pizzaa kera kiwin, vaahtokarkin ja strosselin. Taustalla mummeli, joka soi pelkkia perunoita.

 Kekkalointia imperiaalisessa puutarhassa.

 Han lyo mailaa

 Oishiiiiiiii!

 Sofia piirustinhuoneessa

 Sampsun bambu gruuvi

 Maisemoita ihanalta pyoraretkelta (kaikkien maailmassa pitaisi tulla Kyotoon, vuokrata pyora ja rullailla ympari kaupungin, koska se on kivinta mita voi tehda)

 Salarimannin illallinen (sake ei ollut kovin hyvaa ..)

 Kissa kattoo kieroon!

 Sampo ja Kyoto pensioner silver lotus English speaking club

Vaellus pyhimpaan: Nintendon paamaja

Kioton kesa on kuuma.

Jo pari paivaa Japanissa on osoittanut etta taalla viihtyisi vaikka kuinka pitkaan. Ensinnakin nayttaa silta, ettei matkamme tanne olisi voinut osua parempaan ajankohtaan, silla hostellimme respan ovessa oleva yon hinta onkin n. kymmenen euroa halvempi ja paikka on silti puolityhja. Onnettomuus on tainnut karkoittaa suurimman osan matkailijoista ja vain uskaliaimmat ovat paikalla. Hanavettakin voi juoda, ellei pelkaa radioaktiivisuutta=) Ihmiset ovat erittain kohteliaita ja kadut siisteja. Poissa ovat Kiinan kraasakojut ja tunkeilevat myyjat ja huijarit. Enaa ei tarvitse myoskaan kuunnella kiinalaisten hyttikaveriemme taukoamatonta kalatysta, ryystamista ja maiskutusta, mika hivenen koetteli matkaseuruumme hermoja laivalla matkalla Kobeen. Mutta oli laivalla mukaviakin hetkia; pelasimme korttia kiinalaisten kanssa, lauloimme karaokea ja saunoimme. Saunassa oli noin 70 astetta, mutta pelkastaan alalauteet eika loylya saanut heittaa. Leffatarjonta oli myos mittavaa, kymmenien dvd-levyjen joukossa ehka pari aitoa ja joihin sai englanninkieliset　tekstit. Huomattavan moni oli myos kuvattu elokuvateatterissa. Tuli kylla vietttya erikoisin juhannus ikina: joimme viinia ja kuuntelimme matkakaiuttimesta musiikkia ylimmalla kannella ulkona samalla kun olimme ankkurissa jossain pain Keltaista merta ja odottelimme taifuunin laantumista. Oli erikoista ja hienoa nahda kymmenien laivojen horisontissa ja lahempana samoin odottelevan etta voisivat jatkaa matkaa.

Vihdoin saavuimme Kobeen torstaina 30.6. kuuden paivan laivassa oleilun jalkeen. Sielta otimme junan suoraan Kiotoon, jossa olemme ehtineet kierrella ruokakujilla, joissa on tarjolla mita herkullisimman nakoisia mustekalan lonkeroita ja muita herkkuja. Vaatteisiin ja muuhun kivaan saisi myos rahansa kulumaan helposti. Satuimme myos eraaseen puistoon jonka hiekkakentalla oli menossa ｂａｓｅｂａｌｌｐｅｌｅｊａ ja -harjoituksia. Japanissakin tuntuvat olevan muotia t-paidat joissa on jokin (ei aina kovin onnistunut) englanninkielinen teksti ja talla kertaa pelaajien paidoissa oli heidan valitsemaan "taiteilijanimia". Saimme todistaa mm. Maternityn ja Windows XPn pelaavan joukkuetta vastaan, jonka nimi oli Justice. Baseball tuntuu Japanissa olevan suuri laji. Illalla hengasimme hostellin loungessa ja meno oli kohtalaisen eloisaa. Lahdimme viela illalla muutman uusiseelantilaisen jampan kanssa kiertamaan muutamia baareja. Paadyimme erikoiseen paikkaan jossa oli vain yksi pitka poyta jonka ymparilla istuimme. Drinkkilistasta irtosi loputtomasti iloa ja se ilmiselvasti jatkaa aasialaisten erikoista englantia. Kumosimme kurkkuihimme mm. Adult catin, God motherin, Dirty motherin, Jungle fantasyn, Banbin ja Bullbull dogin. Syotavaakin oli tarjolla Cheese candyn muodossa. Matkalla ohitimme paikan jonka nimi oli Colon (paksusuoli). Istuttuamme viela hetken leppoisalla jokivarrella suuntasimme hostellille ja hyvin ansaituille younille.

Kioto on oiva paikka pyorailla ja Sampo ja Sofia vuokrasivatkin tanaan lauantaina 2.7. mankelit ja pyorailivat katsomaan temppeleita ja kuuluisaa bambupoistoa. Mina ja Seppo puolestamme tepastelimma kaupungilla ja kavimme mangamuseossa, joka ei oikeastaan ollut museo vaan paikka jossa saattoi valita ja lukea mangasarjakuvia loputtomilta hyllyriveilta. Yhden parhaista ruokakokemuksista koin sushipaikassa jossa oli juurikin sellainen tvsta tuttu liukuhihna jolta voi valita mieleisensa rullat ja pallurat. Ihan halvalla en sielta pois selvinnyt mutta ainakin sain mahani tayteen sushia. Sellaiseen paikkaan viela uudestaan. Tapahtumarikkaat pari paivaa ja ties mita parayttavaa on viela luvassa. Kuulemiin.

Hemmo

Erikoiskuvareportaasi

Töttöröt-tötötö-töö!

Matkan varrella on otettu kuvia yhdella jos toisella aparaatilla. Tanaan ohjelmanumerossa on esitella rakkaalla puhelimellani napsittuja otoksia. Laatu on heikko ja kuvat vinossa enka pida sita hapean asiana. Ideana on ollut ottaa kuvia tilanteissa, joissa muut eivat jaksaneet kaivaa kameraa esiin tai sita ei yksinkertaisesti ollut mukana. Jatin siis turhat lomakuvakuumotukset muiden kuvaajien harteille ja raiskin kuvia milloin mieli teki. Muutaman sadan kuvan joukosta valitsin jostakin syysta seuraavaa.


Sivistyksen mekka.


Siirtyma Helsinkiin. Tunnelma nakyy katossa vaaleana raitana.


Illalla Eiran meno muuttui paikoitellen hurjaksi. Vakavaa se ei toki ollut. Tassa kuvassa Seppo esittelee kykyaan ampua laasher-sadetta silmistaan.


Sofia loysi viimeiset eurot ratikkalippuunsa taman auton alta.


Sade yllatti kokeneet matkailijat. Minibussiin mars!


Pietarin sillat olivat erikoisia.


Paikallista pikaruokaa edellisillan painikkeeksi. Punajuurisillisalaattia, nam!


Mikali tama olisi muotiblogi, voisin kirjoittaa, etta kirkko veren paalla yhdistelee uutta ja vanhaa saumattomasti. Mutta kun ei ole.


Ehka hieman liikaa luomivaria muuten ajattomaan tyyliin.


Terveiset lihatiskilta.


Kööri ja kuvaan taitavasti soluttautunut erikoismies.


Venaja on kuuluisa sipulikatoistaan.


Raatimme arvioi Moskovan puistot kohtalaisiksi.


Faces in places.


Siperian juna. Huomatkaa paikallinen ikileopardimuoti.


Kesakuu ja kolea Baikal.


Tyypillinen ratamaisema.


Venalainen naimatyyli ei peta. Esimerkki Ulan-Uden tapaan.


Maisema mongolialaisesta paskahuusista.


Hiekkamyrsky lahestyy. Huhujen mukaan Tuskenin ratsastajat olisivat talta alueelta kotoisin.


Hyvaa onnea tuottava renkaanvaihto. Valttamaton tapahtuma jokaisella automatkalla Mongoliassa.


Yksi (kymmenesta/sadasta?)tuhannesta hutongin sivukujasta Pekingissa.


Hemmo ja Sofia seuraavat valppaina merihataharjoitusta.


(Silja Linen tunnusmusiikki soi)


Japanin maata nakyvissa.

Naihin kuviin ja tunnelmiin. Kiitos seurasta, kuulemiin.
-Sampo