Arvatkaas mita crazyyyy! Viimeiset hetket kasilla! Huomenna kahdelta lahtee (jumalattoman pitka ja monivaihtoinen) lento KOTIIN WHII! Naa pari viimeista paivaa Kathmandussa on mennyt aika levottomasti. Ollaan shoppailtu enemman kuin koko matkan aikana muuten yhteensa ja nukuttu huonosti. Hauskaa odottaa kotiinpaasya samalla tavalla, kun aikanaan odotti matkalle lahtoa. Kaikki siella tuntuu niin ihanalta ja jannittavalta. Ah, paasee nakemaan perhetta ja kavereita, saa nukkua puhtaissa lakanoissa, ei tarvitse pelata torakoita, voi syoda salaattia, suoristaa hiuksia, pukeutua paljastavasti (shortseihin) ja pitaa Sampoa kadesta julkisella paikalla!
Trekki oli rankka ja palkitseva. Tokana paivana kun kiivettiin 2h jyrkkaa ylamakea oli kuolema lahella. Matkalla olevat tea houset oli myos aika roughissa kunnossa ja tormattiin monenlaisiin jannittaviin otokoihin. Valilla myos kastuttiin litimariksi, eivat kestaneet kalliit retkeilymerkkivaatteet Nepalin monsuunia. Oman flavorinsa hommaan toivat kenkiin tunkeutuvat ja puista putoilevat iilimadot! Sampo oli aikamoinen iilimatomagneetti, mua ja Hemmoa puraistiin vaan kerran. Kaikesta tasta huolimatta trekki hieno kokemus ja opas ja kantaja taas aikamoisia hahmoja. Nahtiin hienoja riisiviljelmia, vanhoja metsia ja valtavia laaksoja. Korkeimmillaan kiivettiin 3200 metriin, mutta ei nahty sielta Annapurnan lumihuippuja. Buu pilvet edessa. Viimeisina paivina tultiin hurjasti alas ja se tuntuu vielakin pohkeissa. Jouduttiin valilla myos ottamaan kengat pois ja ylittamaan kuiluun (n.5 metria hehe) syoksyvia vesiputouksia! Se oli huisia. Trekin jalkeen Pokharassa aika meni koomaillessa. Meita onnisti lahtoaamuna. Pokharan saa oli kirkas ja nahtiin sittenkin ne lumihuiput bussista matkalla Kathmanduun :)
Oho nyt taytyykin lahtea hakemaan makupussi korjauksesta. Ollaan nautittu paljon paikallisten kasityotaidoista ja korjailtu, raataloitu ja tuunattu kamaa. Huomenna siis klo 14 :40 lahto New Delhiin, siella 12h odottelua, 6h lento Moskovaan ja perilla Helsingissa joskus tiistaina kahdelta paivalla. Huuuuuuuh! Pian nahdaan kaikki ihanat rakkaat! En malta odottaa.
Trekki oli rankka ja palkitseva. Tokana paivana kun kiivettiin 2h jyrkkaa ylamakea oli kuolema lahella. Matkalla olevat tea houset oli myos aika roughissa kunnossa ja tormattiin monenlaisiin jannittaviin otokoihin. Valilla myos kastuttiin litimariksi, eivat kestaneet kalliit retkeilymerkkivaatteet Nepalin monsuunia. Oman flavorinsa hommaan toivat kenkiin tunkeutuvat ja puista putoilevat iilimadot! Sampo oli aikamoinen iilimatomagneetti, mua ja Hemmoa puraistiin vaan kerran. Kaikesta tasta huolimatta trekki hieno kokemus ja opas ja kantaja taas aikamoisia hahmoja. Nahtiin hienoja riisiviljelmia, vanhoja metsia ja valtavia laaksoja. Korkeimmillaan kiivettiin 3200 metriin, mutta ei nahty sielta Annapurnan lumihuippuja. Buu pilvet edessa. Viimeisina paivina tultiin hurjasti alas ja se tuntuu vielakin pohkeissa. Jouduttiin valilla myos ottamaan kengat pois ja ylittamaan kuiluun (n.5 metria hehe) syoksyvia vesiputouksia! Se oli huisia. Trekin jalkeen Pokharassa aika meni koomaillessa. Meita onnisti lahtoaamuna. Pokharan saa oli kirkas ja nahtiin sittenkin ne lumihuiput bussista matkalla Kathmanduun :)
Oho nyt taytyykin lahtea hakemaan makupussi korjauksesta. Ollaan nautittu paljon paikallisten kasityotaidoista ja korjailtu, raataloitu ja tuunattu kamaa. Huomenna siis klo 14 :40 lahto New Delhiin, siella 12h odottelua, 6h lento Moskovaan ja perilla Helsingissa joskus tiistaina kahdelta paivalla. Huuuuuuuh! Pian nahdaan kaikki ihanat rakkaat! En malta odottaa.
Oj oj! Niin ikävä teitä! Tulkaa pian tänne Poriin käymään! Pasi jo fiilisteli, et on niin mielenkiintoista kuulla mitä uusia ajatuksia ja mietteitä teil on tullut matkan aikana. Ei siis kuitenkana ole paineita et teidän pitäis mitään älykästä ja syvälistä heittää, vaan ennemmin mitä kaikkea ootte nähneet!
VastaaPoista