Hyppasimme siis Manakamanassa taas linjuriautoon ja laskettelimme serpentiinitieta kukkulan juurella sijaitsevaan Dumren kaupunkiin, josta kohtalaisen nopeasti loysimme Pokharaan menevan auton. Tama tayteen matkustaji ahdettu kulkuneuvo oli kai lahinna mielikuviamme linja-autoista taalla pain; kana tai vuohi eivat sentaan hyppineet sylissamme, mutta papukaijan saimme matkaseuraksi.
Kohtalaisen pomppuisan matkan jalkeen saavuimme Pokharaan ja hostelliimme, jonka valitsimme eraiden ystavallisten espanjalaisten vinkin perusteella. Valinta osui nappiin, silla paikka on todella siisti eika tietoakaan torakoista. Lisaksi Nepalin leffakerhon kokoontumiset jatkuivat mita mukavimmissa merkeissa, mikali The experimentin katsomista voi kutsua miellyttavaksi.
Hostelli sijaitsee Pokharan turistialueella kauniin jarven laheisyydessa, jolla eraana paivana teimme pienen melontareissun. Kivoja ravintoloita ja kuppiloita on riittamiin. Nakyma hostellin terassilta aivan huoneemme ulkopuolelta on hieno ja siella nautittu aamiainen saa olon tuntumaan melko etuoikeutetulta.
Tanaan sunnuntaina koitti janna paiva. Olimme nimittain varanneet itsellemme liitovarjolentelyn. Se todella oli rahan arvoinen reissu; maisemat olivat mita huikaisevimpia eika sen lahemmas linnun perspektiivia varmaankaan paase.
Parin tunnin paasta tapaamme trekkioppaamme ja huomenna maanantaina alkaa viimeinen rutistus ja Annapurnan metsastys. Heipa hei ja kuulemiin.
Hemmo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti