Turku

Tattadaaa olemme Turun Suamessa! Ai etta tuntuu hienolta. Elama taalla on niin luksusta ja ihmiset ihania. Ainiin! Minullahan on ääÄÄÄääÄÄÄ käytössä :D Kestää taas hetken tottua tuohon. Sellainen olo kuin olisi lastenkirjassa, jossa köyhäläislapsi adoptoidaan kartanoon ja se on ihmeissään kaikista rikkauksista hehe. Suihku, lakanat, liikenne, hiljaisuus ja kaupungin pieni koko. I loves.

Matka takaisin oli hurjan pitkä ja varsinkin viimeiset tunnit matelivat hitaasti. Saatte varmaan kuulla syvempää analyysia ulkomaiden ihmeellisyydesta ja Suomen kivuudesta myöhemmin. Viimeiseen postaukseen mietittiin tuossa Hemmon ja Sampon kanssa top3 juttuja matkalta. Hemmon tiettykin erosivat vähän omistani, koska oltiin myös eri paikoissa. Listalle pääsyyn vaadittiin henkistä ihanuutta eli esmes ruokiin kuuluu myös se kokemus, kun niitä pääsi mamskuttelemaan. Eikä kaikkia paikkoja muista. Ja nää on muutenkin ihan randomit. Mutta tässä  tulee:

TOP 3:

Ruoat
1. Ensimmäinen liukuhihnasushi Kyotossa. Juuri niin hyvää ja hauskaa mitä oli aina haaveillut.
2. Vanhan tv-kokin okonomyaki Osakassa. Löydettiin paikka sattumalta ja ihastuttiin yrmeän sedän pikku ravintolan tunnelmaan ja okonomyakin täydelliseen koostumukseen (loistava wasabi mausteisuus kruunasi letun)
3. Jaetulla sijalla Teremok-blinit Pietarissa (alkumatkan huumaa, herkkua ja hyvää teetä)/Dal Bhat-ateriat trekilla (ruokaa sai lisää niin paljon kuin halusi, maisemat nyt ilmiselvästi upeita)

Snaksut
1. Kimtchi eli etelä-korealainen chilikaali mörsseli
2. Minute made mehut, oi oi niin hyviä ja halpoja Kiinassa!
3. Suolakurkut Venäjällä.

Yösijat (hostellit rajattu pois)
1. Trans Siperian juna. Junassa sielu lepää, nukkusin ku vauva.
2. Moogien ger-leiri. Tunnelmallista, eksoottista, kotoisaa ja ulkona hengensalpaava maisema
3. Nozomin kämppä. Kotoisat Suomi-fiilikset, oma tatamihuone ja ihana host.

Nähtävyydet (mielivaltainen kategoria, josta rajattu pois esmes kaikki luonnonmaisemat, paitsi kohta 2 ??)
1. Kiinan muuri. Julia ja Lotta <3
2. Mt. Aso. Tulivuari! Kui hianoo!
3. Baktaburin kaupunki. Newari arkkitehtuuri on hirmu kaunista, käsityötaito ihastutti ja kaduilla hieno tunnelma.

Bileillat
1. Night of Mayhem Polinan kanssa Pietarissa.
2. Enjoy bufee ja after karaokeboxi Hiroshimassa (siellä kerrostalon katolla)
3. Karaokeboxi ja shottiruletti Nozomin ja vaihtareiden kanssa

"Kalsarikännit"
1. Juhannus laivalla
2. Vodkayö Trans Siperialla
3. Esijuhannus Julian ja Lotan kanssa Pekingissä.

 Aktiviteetit/urheilut
1. Sampolla riippuliito, Sofialla laukkaaminen Mongolian aroilla
2. Karaoke box
3. Pyöräily Kyotossa

Tietysti tehtiin myös varjolista kaikista karmeista kamalista.

- 3! (Eka on hirvein)

Ruoat
1. Laiva-aamiainen päivinä 3-6. Puuduttava ruttiini, mamskuttelevat kiinalaiset ja itse ruoka suoraan sanottuna aika syömäkelvotonta. Raakaa (tiettekö sellainen valmispatonki, joka pitäisi laittaa uuniin-raakaa) leipää, jonka sisällä joskus outoa ruskeaa papumömmöä, ylisuolaisia soijassa keitettyjä kanamunia, outoa linssilitkua, joka maistu limalta. Pakko kuitenkin syödä joka päivä, koska muuta ruokaa ei ollut ja laivalla oli koko ajan kauhea nälkä.
2. Natto eli mädätetyt pavut Osakassa. Nuf said.
3. Tomaattijuusto pasta, jonka juusto oli homeessa (ei kuitenkaan homejuustoa) trekin ensimmäisenä päivänä. Sen jälkeen tajuttiin tilata aina Dal Bhat.

Hostellit/majapaikat
1. Manakamanan Sunrise hotel. Näkymä hieno, palvelu ok (tosin ruokaa ei paljon listalta saanut off seasonin takia). Ykkössija tulee ensikohtaamisesta TORAKOIDEN KANSSA HYYYYYY!
2. Laivan hytti. Kiinalaiset, matkapahoinvointi ja jumitus.
3. Viimeinen hotelli Ulan Batarissa. Patjan alla käytettyjä kortsuja, huoneeseen ei lukkoa, hirveä säätö maksamisen kanssa, alakerrassa diskojumputus ja muissa huoneissa hämmentäviä kasoja ihmisiä puolialasti touhuilemassa epäilyttäviä asioita.

Inhottavuusfaktorit
1. Torakat
2. Keski-ikäiset kiinalaiset laivalla ja lentokentillä
3. Tööttäily

Kokonaisuudessaan meidän reissu onnistui ihmeellisen hienosti ilman ongelmia ja liiallisia inhottavuuksia. Mitään ei varastettu, kukaan ei joutunut sairaalaan ja melkein koko matkan ajan nautittiin kovasti oloistamme. Nyt on kuitenkin IHANAA olla kotona ja kaikki syksyn tulevat seikkailut innostavat. Kiitos seurasta ja kommenteista, blogi loppuu omalta osaltani tähän. Seuraavaksi rupean värkkäämään jotain järkevää 3000 kuvasta. Nähdään pian!

Sofia

Viimeista viedaan.

Arvatkaas mita crazyyyy! Viimeiset hetket kasilla! Huomenna kahdelta lahtee (jumalattoman pitka ja monivaihtoinen) lento KOTIIN WHII! Naa pari viimeista paivaa Kathmandussa on mennyt aika levottomasti. Ollaan shoppailtu enemman kuin koko matkan aikana muuten yhteensa ja nukuttu huonosti. Hauskaa odottaa kotiinpaasya samalla tavalla, kun aikanaan odotti matkalle lahtoa. Kaikki siella tuntuu niin ihanalta ja jannittavalta. Ah, paasee nakemaan perhetta ja kavereita, saa nukkua puhtaissa lakanoissa, ei tarvitse pelata torakoita, voi syoda salaattia, suoristaa hiuksia, pukeutua paljastavasti (shortseihin) ja pitaa Sampoa kadesta julkisella paikalla!

Trekki oli rankka ja palkitseva. Tokana paivana kun kiivettiin 2h jyrkkaa ylamakea oli kuolema lahella. Matkalla olevat tea houset oli myos aika roughissa kunnossa ja tormattiin monenlaisiin jannittaviin otokoihin. Valilla myos kastuttiin litimariksi, eivat kestaneet kalliit retkeilymerkkivaatteet Nepalin monsuunia. Oman flavorinsa hommaan toivat kenkiin tunkeutuvat ja puista putoilevat iilimadot! Sampo oli aikamoinen iilimatomagneetti, mua ja Hemmoa puraistiin vaan kerran. Kaikesta tasta huolimatta trekki hieno kokemus ja opas ja kantaja taas aikamoisia hahmoja. Nahtiin hienoja riisiviljelmia, vanhoja metsia ja valtavia laaksoja. Korkeimmillaan kiivettiin 3200 metriin, mutta ei nahty sielta Annapurnan lumihuippuja. Buu pilvet edessa. Viimeisina paivina tultiin hurjasti alas ja se tuntuu vielakin pohkeissa. Jouduttiin valilla myos ottamaan kengat pois ja ylittamaan kuiluun (n.5 metria hehe) syoksyvia vesiputouksia! Se oli huisia. Trekin jalkeen Pokharassa aika meni koomaillessa. Meita onnisti lahtoaamuna. Pokharan saa oli kirkas ja nahtiin sittenkin ne lumihuiput bussista matkalla Kathmanduun :)

Oho nyt taytyykin lahtea hakemaan makupussi korjauksesta. Ollaan nautittu paljon paikallisten kasityotaidoista ja korjailtu, raataloitu ja tuunattu kamaa. Huomenna siis klo 14 :40 lahto New Delhiin, siella 12h odottelua, 6h lento Moskovaan ja perilla Helsingissa joskus tiistaina kahdelta paivalla. Huuuuuuuh! Pian nahdaan kaikki ihanat rakkaat! En malta odottaa.

Pokhara

Hyppasimme siis Manakamanassa taas linjuriautoon ja laskettelimme serpentiinitieta kukkulan juurella sijaitsevaan Dumren kaupunkiin, josta kohtalaisen nopeasti loysimme Pokharaan menevan auton. Tama tayteen matkustaji ahdettu kulkuneuvo oli kai lahinna mielikuviamme linja-autoista taalla pain; kana tai vuohi eivat sentaan hyppineet sylissamme, mutta papukaijan saimme matkaseuraksi.
Kohtalaisen pomppuisan matkan jalkeen saavuimme Pokharaan ja hostelliimme, jonka valitsimme eraiden ystavallisten espanjalaisten vinkin perusteella. Valinta osui nappiin, silla paikka on todella siisti eika tietoakaan torakoista. Lisaksi Nepalin leffakerhon kokoontumiset jatkuivat mita mukavimmissa merkeissa, mikali The experimentin katsomista voi kutsua miellyttavaksi.
Hostelli sijaitsee Pokharan turistialueella kauniin jarven laheisyydessa, jolla eraana paivana teimme pienen melontareissun. Kivoja ravintoloita ja kuppiloita on riittamiin. Nakyma hostellin terassilta aivan huoneemme ulkopuolelta on hieno ja siella nautittu aamiainen saa olon tuntumaan melko etuoikeutetulta.
Tanaan sunnuntaina koitti janna paiva. Olimme nimittain varanneet itsellemme liitovarjolentelyn. Se todella oli rahan arvoinen reissu; maisemat olivat mita huikaisevimpia eika sen lahemmas linnun perspektiivia varmaankaan paase.
Parin tunnin paasta tapaamme trekkioppaamme ja huomenna maanantaina alkaa viimeinen rutistus ja Annapurnan metsastys. Heipa hei ja kuulemiin.

Hemmo

Manakamana ja Bandipur

Vihdoin taas netin aarella. Ollaan jo kaukana Thamelin turvallisista kujista ihan oikeessa Nepalissa ja taalla on vankaa. Talla hetkella majaillaan Bandipurin idylisessa vuoristokaupungissa, josta kohta lisaa. Ensin vahan viime paivien tapahtumia:

Lahdettiin Kathmandusta tiistaina kuuluisan vaarallisella "turistibussilla". 100 kilometrin matkan hinta oli 2,2 euroa, mutta meno myos sen mukaista. Minibussi ahtautui tayteen lossia ja kuski kaahaili vuoristoteita aika mielivaltaisesti. Mutkassa ohittaminen tuntuu olevan taalla sita hauskinta hauskaa. Linja-autossa oli tunnelmaa, silla koko matkan kajareista raikui intialainen popmusaakki valilla aika korvia sarkevan kovalla. Kanaa en sentaan saanut syliini vaikka sita vahan odotinkin.

Ensimmainen stoppi oli Manakamanan temppelikaupungissa. Kaupunki sijaitsee vuoren paalla ja sinne paasi joko trekkaamalla makea 4h tai kaapelikarrylla. Me valittiin karry, josta maisemat olivat todella huimaavan hienot. 3km ylamakea taittui helposti ja ai vitsi, se oli kylla kaunista. Karrylinjastossa oli omia vaunuja myos vuohille, joita nepalilaiset raijaa vuoren paalle uhrattavaksi. Manakamanan kaupunki oli aika tyhjillaan ja oltiin varmasti ainoat lansimaalaiset mailla halmein. Tuo mesta ei ole muutenkaan mikaan kova turistirysa, mutta kerran vuodessa sinne tulee pyhinvaeltajia laumoittain uhraamaan ja tayttamaan syvimpia toiveitaan. Vuorelta oli ihanat nakymat ja hiljainen tunnelma kaupungissa oli kivaa vaihtelua Thamelin diskojumputukselle.

Meininki oli rentoa kunnes... Nepalin leffakerho koki tahtomattaan KAAuuuuUUUUhhhUUUUjeeeeEEn YooooOOOOooNN! Katteltiin taas illalla onnellisena parit action plajaykset kaapeliteeveesta ja suljettiin pahaa aavistamattomina valot. Alkoi kuulua rapinaa. Toivottiin, etta se olisi ollut vain muovipussi tai sade mutta.. HYI YRJO TORAKOOTA! Niita ei ollut huoneessa montaa, mutta toistan HYI YRJO! Hamahakit on mun frendeja verrattuna niihin saastaisiin olentoihin. Hamppyrit sentaan pysyy kaukana ihmisesta, on hyodyllisia syomalla muita okkomonkiaisia ja on yleensa paikallaan. Torakat taas on vaan perseesta joka tavalla. Nukuttiin sitten levottomasti valot paalla hikisina makupusseissa nyorit teuvomaisen tiukalla.

Seuraavana paivana oli hankaluuksia saada bussia Bandipuriin, melkeen jouduttiin katolle, mutta onneksi ei kuitenkaan. Tama mesta on kylla ihan idylisyyden huipentuma. Hostellin ikkunasta avautuu ihana vuorimaisema, lapset leikkii yomyohaan kivitetyilla kaduilla, ihmiset on ystavallisia, kaikkialla on siistia ja kukaan ei kerjaa, koirat on siisteja ja kukot tepastelee ympariinsa. Tulee sellainen Melukylan lapset fiilis nepalilaisittain. Eilisessa hostellissa oli yllatyspyllatys taas torakoita, mutta onneksi sentaan hyttysverkko suojana. Ne osaa lentaakin, mikaan olento ei ole niin kuvottava hyi hyi hyi HYI! Vaihdettiin hostellia ja toivotaan, etta tana yona voisi sammuttaa valot huoletta.

Tanaan trekkailtiin aika uskomaton matka vuorelta alas ja koitettiin loytaa yhta kuuluisaa lepakkoluolaa. Paljon liukkaita kivia, puskaa, aurinkoa, mutaa ja iilimatoja (toinen hyi fak, onneksi vai Sampoa purtiin ja siitakaan ei nakynyt kuin jalki jalassa). Paadyttiin jonkun paikallisen lehmipaimenen kotiin ja sen lapset lahti nayttamaan meille reittia luolalle. Loytettiin lopulta joku reika seinassa, mutta siina vaiheessa ei huvittanut enaa menna kokeilemaan onneaan lepakoiden kanssa, joten patikoitiin sama matka takaisin. Hienoja maisemia tosin oli taas ja mm. vesiputous matkalla. 5h meni kokonaisuudessaan reissuun, jota nepalilaiset sanoo 2h matkaksi.

Nyt ollaan aikast vasyja ja mahat onnellisina taynna hekkuruokaa kantiksesta. Pimea tuli jo tunti sitten, mutta lapset jatkaa kadulla remuamista. Taalla on paljon sahkokatkoksia ja siksi myos paljon tunnelmallista kynttilanvaloa. Huomenna lahdetaan Pokharaan ja maanantaina trekille.

Ikava teita, eipa enaa kauaa niin nahdaankin!

Thamel

Olemme siirtyneet turvallisesti Thamelin puolelle, kaytannossa pois Nepalista. Taalla ei turhaan paikallinen kulttuuri paase hairitsemaan ja kaduillakin nakyy paaosin muita travellereja. Jonglooraushousujen ja laulavien kulhojen maara on loputon. Oma maku alkaa hamartya, tahdonko osallistua dreadlock workshoppin vai en? Sampo osti paidan, onko se hieno vai lainattu turkkilaiselta rakastajalta? (on se hiano) Ensimmaisena iltana Thamelissa hengailtiin hostellilla isossa porukassa ja kaytiin katsomassa paikallisen punk-ska bandin keikka. Paastiin kuulemaan monen ikitravelerin elamantarinat ja lelettamaan oman reissumme kohokohdilla. Baarit taalla menee kiinni normaalisti viimeistaan klo12 ja soitto alkaa ajoissa, toimivaa! Keikkapaikalla bileet jatkuivat puoli yhteen asti kunnes armeija (!) tuli lopettamaan meiningin. Ihmeellisen nakoista miten kadut muuttuvat oisin. Keskustassakin kaikkialla on kahdentoista jalkeen hiljaista eika liikkeella enaa ketaan edes perjantai iltana.

Eilen onnemme koitti, Hempuukka saapui viimein! Pari paivaa tassa on nyt mennyt kahviloissa kollottelyn, syopottelyn ja populaarikulttyyrikeskusteluiden parissa. Tanaan uskaltauduttiin tosin vahan kauemmas ulkomaailmaan ja kaytiin tarkastamassa Monkey temppeli. Sielta oli hieno nakoala kaupunkiin ja kylla ne mankit aika sopoja veijareita olivat. Tanaan on ollut ensimmaista kertaa kuuma ja kirjasta koko paivan. Ahkeran kavelemisen lomassa on hyva pysahtya tienvarsikuppilaan 25sentin limpparille.

Huomenna kaydaan juttelemassa trekkisedan kanssa ja pian matka jatkuukin valipysahdysten kautta Pokharan. Liikenne alkaa tulla tutuksi ja vaikka suunnistaminen on yha hankalaa, meno taalla on jo aika lekoisaa. Thamelissa ei tosin jaksa montaa paivaa viettaa. Palataan tanne sitten viela loppumatkasta uskomattomille shoppailurynnistyksille. Nyt takaisin hostellille katsomaan, milla elokuvalla cabel tv meita tanaan viihdyttaa.

Samaan aikaan toisaalla, eli Hemmon rattoisa viikko Shanghaissa.

Minun osaltani blogi on nyt hieman katkonainen, koska valista ovat jaaneet niin Osaka kuin Hiroshmakin, mutta kerron nyt kuitenkin vaiheistani Shanghaissa. Pienen ampyilyn jalkeen paatin siis ostaa itsekseni lentolipun Shanghaihin ja voin kertoa sen olleen oikea paatos. CouchSurfaamaan en paassyt, mutta Coffee & Drink -seuraa sain. Tapasin Philin ja Cecelian (kiinalaiset nuoret kayttavat usein englantilaisia nimia kun ovat yhteydessa ulkomaalaisiin) Shanghain pilvenpiirtajia kuhisevassa keskustassa. Kavimme kahvilla, oluella ja kavelimme pitkin kuuluisaa Nanjingin ostoskatua katsomaan Shanghain iltahamarassa henkeasalpaavaa skylinea ja ostimme naposteltavaksi tyypillisia Shanghailaisia tikkuja, joissa oli kuulemma mm. lampaan mahaa! ja muita merenelavia. He kummatkin kuitenkin olivat tyossakayvia nuorukaisia enka saanut heita sen enempaa bilettamaan kanssani.

Paivaohjelmiin taas kuuluivat kaynnit maailmannayttelyn Kiinan paviljongissa, kasvitieteellisessa puutarhassa, Shanghain museossa ja uinnin mm-kisoissa. Olin etukateen miettinyt, etta Shanghai voisi olla hyva paikka kayda tsekkaamassa joku keikka ja kuinka ollakaan The Cranberries oli sopivasti kaupungissa ja ostin lipun vaikka halvimmat liput olivat jo menneet. Tulihan sielta monta tuttua biisia vaikken mikaan fani olekaan.

Ensimmainen hostellini ei mielestani tarjonnut kunnon fiilista - vaikka kulman takana takana sijaitsikin mahtava tyolaisruokala, jossa kavin syomassa itseni pari kertaa eurolla tayteen - joten vaihdoin paikkaa vahan kauemmas, mutta kivampaan hostelliin. Sielta loytyikin heti bileseuraa ja eraana iltana suuntasimme poikaporukassa tunnelmalliseen kellaribaariin bailaamaan ankarasti. Seuraavaksi paivaksi suunniteltu reissu idylliseen Hangzhoun kaupunkiin Shanghain ulkopuolelle ei toteutunut.

Loppuviikko meni rauhallisemmin hengatessa amerikkalaisen huonetoverini ja eraan hauskan englantilaisklopin kanssa, joiden kanssa koin mm. Uiguurikeittion ihanuuden. Britti Hugh kiinantaitoisena opetti kuinka kiinalaiset kaantavat ulkomaisia maiden ym. nimia. Otetaan vain sana tai sanoja, jotka kuulostavat samalta lausuttuna, vaikka merkitykseksi tulisi jotain aivan muuta =)

Se Shanghaista. Vietan yota parhaillaan Soulin lentokentalla ja enaa miljoona tuntia Kathmandun koneen lahtoon. Kuulemiin.

Hemmo

Kulttuurishokissa

Se mita edellispaivana koettiin ja ylitettiin oli ehka enemmankin kulttuuripaniikki kuin se kuuluisa shokki. Olo on kylla tasaantunut, mutta shokeeraantunut fiilis jatkuu yha. Eilen oli oikein vanka paiva koska

A) matkattiin paikallisten kanssa tuktukilla
B) elettiin herroiksi kivassa kahvilassa (pannaria, lassia, kahvia ja juustovoikkaria alle euron namnam)
C) loydettiin etsimamme temppeliaukiot
D) tingattiin onnistuneesti (hyva mieli myyjalle ja ostajalle)
E) kaytiin leffassa nakemassa mita kummallisin Bollywood action-musikaali Singham. Hidastukset eivat ole vaan trailerissa, kaytannossa puolet elokuvasta oli dressman-kavelya. Subeja ei ollut, mutta juonen kannalta tarkeimmat repliikit olivat englanniksi (koska se on coolia?): http://www.youtube.com/watch?v=mp-XqCrCi6I

Olo on Tom of Finland the moviesta huolimatta jatkuvasti vahan jannittynyt. Syita seuraavat:

A) Paskataudin pelko
B) Uskomattoman vaikea suunnistus sokkeloissa
C) Monsuunisade ja kura (sade tosin myos tunnelmallista)
D) Irrallinen, paamaaraton ja joukkoonkuulumaton olo (Patanissa ei kauheasti muita turismoja nain off seasonina nay)
E) Syyllisyydentunto omasta rikas lankkari-roolista. Japanissa oli helppo sniiduilla kahvilassa tai tuhlailla sushimestassa, kun tiesi elintason olevan samaa kuin Suomessa. Taalla suhde paikallisiin on pakostakin vahan kiero. Eilen kuitenkin jutskailtiin jo vahan kahvilassa paikallisten nuorten kanssa ja koitetaan saada vahan kontaktia tarjoilijoihin jne. Keskustelut vaan pysyttelevat kovasti mainostamisen puolella. Esim. eilen raflassa sanoin tarjoilijalle, etta silla on kiva t-paita. Tahan ilmiselva vastaus oli, etta kivoja paitoja on lisaa, Ma'min pitaa tulla uudestaankin syomaan isolla kaveriporukalla niin nakee ne kaikki! ...

Kulttuurishokin oireet tunnistettu. Madventures oppaassa kuvailtiin tata hyvin, saali ettei se ole mukana. Muistelen parannuskeinoiksi kuitenkin chillaamisen, pannukakunsyomisen, parranajolla kaynnin (jatan taman Sampolle) ja muiden lankkareiden kanssa juttelemisen. Huomenna varmaan muutetaan Kathmandun puolelle nykyista guesthousea vahan vilkkaampaan hostelliin freak streatille tai sinne pahamaineisen turistikkaaseen Thameliin.

Taalla matkustaminen tuntuu olevan ihan eri sarjasta kuin reissun aikaisemmat kohteet. En aikaisemmin ole ollut nain koyhassa maassa (Mexicossakin oli koko ajan paikallinen kainalossa), joten kokemus on ihan uudenlainen. Kliseiset tunteet nousevat pintaan ja tuntuu kylla aika mahtavaltakin, etta saatiin viimeiseksi kohteeksi jotain nain erilaista. Onko teilla maailmanmatkaajilla, jotka olette heiluneet Intiassa ja muissa viela vilisevimmissa paikoissa, jotain vinkkeja kulttuurishokin karkoittamiseen? Onneksi on Sampo mukana niin olo ei ole sentaan yksinainen. Hemmokin tulee parin paivan paasta, voi etta odotetaan sita!

Pian taas aamiaiselle alakertaan ja uudelleen seikkailujen pariin, kirjoiteltaa kommentteja kamut ;)