Hullua, taalla sita ollaan Nepalissa! Taytyy myontaa, ettei laiskuuksissamme Japanissa valmistauduttu tanne tuloon kovin hyvin. Koneessa oli viela matkaopas lukematta eika kukkarossa paikallista valuuttaa. Pitka matka sujui yllattavan leppoisasti (riitelevista, etuilevista ja rynnivista kiinalaisista huolimatta). Kiinan tosin rajavartiat haikaisivat ammattitaidollaan. Rajanaapuri Nepal oli heille taysin tuntematon maa. joten tarkastuksessa kesti tovi.. Kunmingissa paadyttiin hotelliin, koska kentta meni yoksi kiinni. Eipa tuo haitannut, kun henkilokunta jarjesti majoituksen ja kyydit puolestamme.
Kathmandussa eksotiikka hyokki heti paalle. Terminaalin paalla kiipeili apinoita ja taksimatkalla hostellille saatiin jo esimmaiset syyllistavat anelut katulapsilta. Hostelli on Patanissa, Kathmandun vieressa "rauhallisemmalla" alueella. Mestaa pitaa hymyileva ja avulias tati Sarita, jonka keittiossa savuttuamme saatiin maistella teeta, kakkuja ja hedelmia. Huonekin on taalla ihana. Oma suihku, parisanky baldakiinilla (!) 3e yolta per nassu, ihan ok diili.
Paikkareiden jalkeen lahdettiin kapyttelemaan Patanin kaduille ja kulttuurishokki iski kunnolla paalle. Kaukana ovat noyrasti maahan tuijottelevat japanilaiset puhtaine katuineen. Taalla autot, mopot ja tuktukit huristelevat ohi, ihmiset tuijottavat avoimesti ja ilma on polyista. Molemmilla oli aika ahdistunut olo, mietittiin mihin ollaan oikeen tultu ja miten taalla parjaa. Totta kai etukateen selvitettin millaista meininki taalla on, mutta on ihan eri asia itse ylittaa ruuhkaista autotieta paskan haistessa ja torvien soidessa, kuin seurata sita vidskalta Madventuresista. Ensin kaikki tuntui pelottavalta ja vaikealta, mutta sitten, THADAA! Loydettiin puoti, josta sai kasidesia! Ensimmainen onnistunut ostos ja turvallinen tunne siita, etta saatamme valttaa totaalisen megaripulin rauhoittivat mielta. Katsottiin Lonely planetista (kiitos lainasta Mialle!) rafla ja suunnattiin Durbar aukiolle, vaikka arveltiinkin siella ruokaloiden olevan kalleimmasta paasta. Ison kurrilautasen, bissen, kahvin ja temppelimaiseman ihailun jalkeen Patan alkoi vaikuttaa jo aika mesta paikalta.
Jatkettiin kapystelya viela pari tuntia ja olo oli jo kovin erilainen. Katseet eivat enaa tunnu vihamielisilta vaan uteliailta, aika monelta nuoremmalta ihmiselta on saatu jo iloiset hello-huikkaukset. Saastaisuuden lisaksi kaupungista huomaa myos paljon kauniita yksityiskohtia. Paivan vierailulla ollaan koettu jo paljon, suitsukkeen ja kakkelin haju, massiivinen kulttuurishokki ja siita toipuminen, sahkokatkos, lehmat liikenteen parissa, halvat hinnat. Ihmiset ovat taalla kauniita ja vaatteet ihania. Aijon tod ostaa itselleni perus hippireuhka sari-asun!
Kohta mennaan alakertaan huikkaamaan Saritalle, etta pistaa poperoa poytaan. Huomisen askareista ei ole tietoa, seuraavaan kolmeen viikkoon mahtuu luultavasti paljon potkottelya ja siskojani lainaten nautinnoille antautumista.
Kathmandussa eksotiikka hyokki heti paalle. Terminaalin paalla kiipeili apinoita ja taksimatkalla hostellille saatiin jo esimmaiset syyllistavat anelut katulapsilta. Hostelli on Patanissa, Kathmandun vieressa "rauhallisemmalla" alueella. Mestaa pitaa hymyileva ja avulias tati Sarita, jonka keittiossa savuttuamme saatiin maistella teeta, kakkuja ja hedelmia. Huonekin on taalla ihana. Oma suihku, parisanky baldakiinilla (!) 3e yolta per nassu, ihan ok diili.
Paikkareiden jalkeen lahdettiin kapyttelemaan Patanin kaduille ja kulttuurishokki iski kunnolla paalle. Kaukana ovat noyrasti maahan tuijottelevat japanilaiset puhtaine katuineen. Taalla autot, mopot ja tuktukit huristelevat ohi, ihmiset tuijottavat avoimesti ja ilma on polyista. Molemmilla oli aika ahdistunut olo, mietittiin mihin ollaan oikeen tultu ja miten taalla parjaa. Totta kai etukateen selvitettin millaista meininki taalla on, mutta on ihan eri asia itse ylittaa ruuhkaista autotieta paskan haistessa ja torvien soidessa, kuin seurata sita vidskalta Madventuresista. Ensin kaikki tuntui pelottavalta ja vaikealta, mutta sitten, THADAA! Loydettiin puoti, josta sai kasidesia! Ensimmainen onnistunut ostos ja turvallinen tunne siita, etta saatamme valttaa totaalisen megaripulin rauhoittivat mielta. Katsottiin Lonely planetista (kiitos lainasta Mialle!) rafla ja suunnattiin Durbar aukiolle, vaikka arveltiinkin siella ruokaloiden olevan kalleimmasta paasta. Ison kurrilautasen, bissen, kahvin ja temppelimaiseman ihailun jalkeen Patan alkoi vaikuttaa jo aika mesta paikalta.
Jatkettiin kapystelya viela pari tuntia ja olo oli jo kovin erilainen. Katseet eivat enaa tunnu vihamielisilta vaan uteliailta, aika monelta nuoremmalta ihmiselta on saatu jo iloiset hello-huikkaukset. Saastaisuuden lisaksi kaupungista huomaa myos paljon kauniita yksityiskohtia. Paivan vierailulla ollaan koettu jo paljon, suitsukkeen ja kakkelin haju, massiivinen kulttuurishokki ja siita toipuminen, sahkokatkos, lehmat liikenteen parissa, halvat hinnat. Ihmiset ovat taalla kauniita ja vaatteet ihania. Aijon tod ostaa itselleni perus hippireuhka sari-asun!
Kohta mennaan alakertaan huikkaamaan Saritalle, etta pistaa poperoa poytaan. Huomisen askareista ei ole tietoa, seuraavaan kolmeen viikkoon mahtuu luultavasti paljon potkottelya ja siskojani lainaten nautinnoille antautumista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti