Aso, Hiroshima ja Miyajima

Jauhuu kreiseyden ytimessa, Harajukujen kotikonnuilla, pilvenpiirtajien keskella, Tokyo taalla ollaan!

Viela ei olla paljon ehditty, joten kertailenpas ensin matkan vaiheita Asolta eteenpain..

Asolla liftattiin (superhelppoa ja aika hauskaa) haistelemaan myrkkykaasuja kraaterilla. Enpa olisi uskonut, etta elaessani kayn aktiivisen tulivuoren roorilla!

Hiroshimassa kaytiin lapi museot ja muistomerkit. Hiroshimassa on koettu jarkyttavaa epainhimillisetsa pahuutta ja karsimysta, joka sai miettimaan, milla oikeudella niin idioottimainen laji kuin ihminen voi asua talla planeetalla. Vaikuttavinta oli kuulla kasvotusten pommista selvinneen miehen tarina elokuun kuudennen tapahtumista. 4000 asteinen tuli muutti ihmiset hiljaisiksi zombeiksi, joita kaveli tuhansittain kaupungista ulos kadet ojossa verisina.. Miten sellaisesta selviaa niinkin iloisena ja onnellisena ihmisena kuin tama mies, joka kavi hostellillamme puhumassa? On ihmisyydessa jotain hienoakin.

Noh, en viitsi tasta pauhata enempaa. Hiroshima oli kuitenkin hieno paikka kayda. Juututtiin sinne tosin vahan liian pitkaksi aikaa kun pyhapaivana ei paassyt liikkumaan bussipassilla. Tylsistyneina paatettiin maksaa itsemme hotellin katolla olevaan all you can eat & drink buffettiin. Oltiin lueskeltu vahan kateellisina Julian matkablogista Kiinasta ja kaivattiin luksusta myos omaan elamaamme. Se oli oikea valinta! Kerrostalon katolla paperilyhtyjen seassa oli ihanaa maistella drinksuja ja herkutella. Tutustuttiin joukkoon paikallisia opiskelijoita. Vaikka osa niista selvasti pettyi, kun ne kuuli, etta Sampo seurustelee, kutsuivat he meidat silti jatkoille viereiseen karaoke boxiin. Taas paljon laulamista, paljon (ilmaista) juomista ja uusia ystavia. Seuraavana paivana tuskallinen krapula, aikainen check out ja myohainen check in, not so nice..

Hotellilla kavi myos yksi friikeimmista jutuista! Oltiin siella katolla syopottelemassa, kun respan seta tuli yhtakkia hissilla kantaen mystista paperikassia. Seta ojensi sen meille juhlavasti ja kertoi terveiset Peace hotellilta. Kassissa oli pahvinen plakaatti, johon oli kauniisti kirjailtu kalligrafilla SofiaSampo ja jotain japanilaisia merkkeja! Whaaat??! Whyyy?! Kiitettiin kauniisti ja oltiin erittain hammentyneita. Japanilaiset kaverit kaansi myohemmin, etta plakaatissa lukee about "Kahdestaan maailmalla, mutta kuitenkin aina yhta" tai jotain muuta kornia :D Seta ei suostunut kaantamaan sita meille,  kun sita varmaan nolotti. Plakaatti tulee pian postissa aidille, jotta se pysyy hyvana ja paasee kunniapaikalle meidan asuntoon myohemmin. Niiiin FRIIKKIA ja mahtavaa, love Japan.

Oltiin pari yota myos Miyajimassa, jossa oli liian krapulaista ja sateista. Mennyt vahan jumittaessa viimeiset pari paivaa. Itse saari oli kuitenkin kaunis. Taas peurat hyppelivat ympariinsa, kalastusalusten paperilyhydt heilui tuulessa ja kuusikko tuoksui. Naita idylisia maisemia vaan pukkaa joka mestasta taalla, turha enaa edes hehkuttaa. Miyajimalle iski jalleen taifuuni ja meidan yobussi Tokyoon myohastyi siksi 4h. Tasta ilmoitettiin erikseen bussissa oleville ulkomaalaisille tulkin valityksella puhelimitse. Hilppa eri meininki kuin kiinalaisessa laivayhtiossa, jossa 3 PAIVAN myohastymisesta ei jaksettu kertoa kunnolla edes laivassa ehee..

Tavattiin Hiroshimassa myos nopeasti Hemmoa, joka matkaa tasta eteenpain pari viikkoa YKSIN! Aika kauas on tamakin ihanainen mies tullut. Muistelen vaan, miten Suomessa matkaa suunniteltaessa Hemmo totesti, etta han ei parjaa sitten hetkeakaan yksin :) Matkustaminen muuttaa ihmista.. Hemmon  kanssa oli superkivaa ja odotetaan Sampon kanssa molemmat innolla, etta kolmikko kokoontuu taas Nepalissa. Tata kirjoittaessa Seppo on jo matkalla Suomeen, saali ettei ehditty nahda hanta enaa viimeisen illan merkeissa. Sepon kanssa yhteiset paluu bailut kuitenkin taas Suomessa eiks jeh?

Nyt aijotaan kuitenkin ottaa viela viimeinen riemu irti Japanista naina neljana paivana Tokyossa. Hullua, etta pian ollaan Nepalissa! Tassa vaiheessa lentaminen talla tavalla maasta toiseen tuntuu uskomattomalta huijaukselta. Salla on kuitenkin rento fiilis siita, ettei tarvitse enaa liikaa junailla ja saataa. Terkkuja taas kaikille, alkaa olla jo kova ikava teita!

Sofia