Turku

Tattadaaa olemme Turun Suamessa! Ai etta tuntuu hienolta. Elama taalla on niin luksusta ja ihmiset ihania. Ainiin! Minullahan on ääÄÄÄääÄÄÄ käytössä :D Kestää taas hetken tottua tuohon. Sellainen olo kuin olisi lastenkirjassa, jossa köyhäläislapsi adoptoidaan kartanoon ja se on ihmeissään kaikista rikkauksista hehe. Suihku, lakanat, liikenne, hiljaisuus ja kaupungin pieni koko. I loves.

Matka takaisin oli hurjan pitkä ja varsinkin viimeiset tunnit matelivat hitaasti. Saatte varmaan kuulla syvempää analyysia ulkomaiden ihmeellisyydesta ja Suomen kivuudesta myöhemmin. Viimeiseen postaukseen mietittiin tuossa Hemmon ja Sampon kanssa top3 juttuja matkalta. Hemmon tiettykin erosivat vähän omistani, koska oltiin myös eri paikoissa. Listalle pääsyyn vaadittiin henkistä ihanuutta eli esmes ruokiin kuuluu myös se kokemus, kun niitä pääsi mamskuttelemaan. Eikä kaikkia paikkoja muista. Ja nää on muutenkin ihan randomit. Mutta tässä  tulee:

TOP 3:

Ruoat
1. Ensimmäinen liukuhihnasushi Kyotossa. Juuri niin hyvää ja hauskaa mitä oli aina haaveillut.
2. Vanhan tv-kokin okonomyaki Osakassa. Löydettiin paikka sattumalta ja ihastuttiin yrmeän sedän pikku ravintolan tunnelmaan ja okonomyakin täydelliseen koostumukseen (loistava wasabi mausteisuus kruunasi letun)
3. Jaetulla sijalla Teremok-blinit Pietarissa (alkumatkan huumaa, herkkua ja hyvää teetä)/Dal Bhat-ateriat trekilla (ruokaa sai lisää niin paljon kuin halusi, maisemat nyt ilmiselvästi upeita)

Snaksut
1. Kimtchi eli etelä-korealainen chilikaali mörsseli
2. Minute made mehut, oi oi niin hyviä ja halpoja Kiinassa!
3. Suolakurkut Venäjällä.

Yösijat (hostellit rajattu pois)
1. Trans Siperian juna. Junassa sielu lepää, nukkusin ku vauva.
2. Moogien ger-leiri. Tunnelmallista, eksoottista, kotoisaa ja ulkona hengensalpaava maisema
3. Nozomin kämppä. Kotoisat Suomi-fiilikset, oma tatamihuone ja ihana host.

Nähtävyydet (mielivaltainen kategoria, josta rajattu pois esmes kaikki luonnonmaisemat, paitsi kohta 2 ??)
1. Kiinan muuri. Julia ja Lotta <3
2. Mt. Aso. Tulivuari! Kui hianoo!
3. Baktaburin kaupunki. Newari arkkitehtuuri on hirmu kaunista, käsityötaito ihastutti ja kaduilla hieno tunnelma.

Bileillat
1. Night of Mayhem Polinan kanssa Pietarissa.
2. Enjoy bufee ja after karaokeboxi Hiroshimassa (siellä kerrostalon katolla)
3. Karaokeboxi ja shottiruletti Nozomin ja vaihtareiden kanssa

"Kalsarikännit"
1. Juhannus laivalla
2. Vodkayö Trans Siperialla
3. Esijuhannus Julian ja Lotan kanssa Pekingissä.

 Aktiviteetit/urheilut
1. Sampolla riippuliito, Sofialla laukkaaminen Mongolian aroilla
2. Karaoke box
3. Pyöräily Kyotossa

Tietysti tehtiin myös varjolista kaikista karmeista kamalista.

- 3! (Eka on hirvein)

Ruoat
1. Laiva-aamiainen päivinä 3-6. Puuduttava ruttiini, mamskuttelevat kiinalaiset ja itse ruoka suoraan sanottuna aika syömäkelvotonta. Raakaa (tiettekö sellainen valmispatonki, joka pitäisi laittaa uuniin-raakaa) leipää, jonka sisällä joskus outoa ruskeaa papumömmöä, ylisuolaisia soijassa keitettyjä kanamunia, outoa linssilitkua, joka maistu limalta. Pakko kuitenkin syödä joka päivä, koska muuta ruokaa ei ollut ja laivalla oli koko ajan kauhea nälkä.
2. Natto eli mädätetyt pavut Osakassa. Nuf said.
3. Tomaattijuusto pasta, jonka juusto oli homeessa (ei kuitenkaan homejuustoa) trekin ensimmäisenä päivänä. Sen jälkeen tajuttiin tilata aina Dal Bhat.

Hostellit/majapaikat
1. Manakamanan Sunrise hotel. Näkymä hieno, palvelu ok (tosin ruokaa ei paljon listalta saanut off seasonin takia). Ykkössija tulee ensikohtaamisesta TORAKOIDEN KANSSA HYYYYYY!
2. Laivan hytti. Kiinalaiset, matkapahoinvointi ja jumitus.
3. Viimeinen hotelli Ulan Batarissa. Patjan alla käytettyjä kortsuja, huoneeseen ei lukkoa, hirveä säätö maksamisen kanssa, alakerrassa diskojumputus ja muissa huoneissa hämmentäviä kasoja ihmisiä puolialasti touhuilemassa epäilyttäviä asioita.

Inhottavuusfaktorit
1. Torakat
2. Keski-ikäiset kiinalaiset laivalla ja lentokentillä
3. Tööttäily

Kokonaisuudessaan meidän reissu onnistui ihmeellisen hienosti ilman ongelmia ja liiallisia inhottavuuksia. Mitään ei varastettu, kukaan ei joutunut sairaalaan ja melkein koko matkan ajan nautittiin kovasti oloistamme. Nyt on kuitenkin IHANAA olla kotona ja kaikki syksyn tulevat seikkailut innostavat. Kiitos seurasta ja kommenteista, blogi loppuu omalta osaltani tähän. Seuraavaksi rupean värkkäämään jotain järkevää 3000 kuvasta. Nähdään pian!

Sofia

Viimeista viedaan.

Arvatkaas mita crazyyyy! Viimeiset hetket kasilla! Huomenna kahdelta lahtee (jumalattoman pitka ja monivaihtoinen) lento KOTIIN WHII! Naa pari viimeista paivaa Kathmandussa on mennyt aika levottomasti. Ollaan shoppailtu enemman kuin koko matkan aikana muuten yhteensa ja nukuttu huonosti. Hauskaa odottaa kotiinpaasya samalla tavalla, kun aikanaan odotti matkalle lahtoa. Kaikki siella tuntuu niin ihanalta ja jannittavalta. Ah, paasee nakemaan perhetta ja kavereita, saa nukkua puhtaissa lakanoissa, ei tarvitse pelata torakoita, voi syoda salaattia, suoristaa hiuksia, pukeutua paljastavasti (shortseihin) ja pitaa Sampoa kadesta julkisella paikalla!

Trekki oli rankka ja palkitseva. Tokana paivana kun kiivettiin 2h jyrkkaa ylamakea oli kuolema lahella. Matkalla olevat tea houset oli myos aika roughissa kunnossa ja tormattiin monenlaisiin jannittaviin otokoihin. Valilla myos kastuttiin litimariksi, eivat kestaneet kalliit retkeilymerkkivaatteet Nepalin monsuunia. Oman flavorinsa hommaan toivat kenkiin tunkeutuvat ja puista putoilevat iilimadot! Sampo oli aikamoinen iilimatomagneetti, mua ja Hemmoa puraistiin vaan kerran. Kaikesta tasta huolimatta trekki hieno kokemus ja opas ja kantaja taas aikamoisia hahmoja. Nahtiin hienoja riisiviljelmia, vanhoja metsia ja valtavia laaksoja. Korkeimmillaan kiivettiin 3200 metriin, mutta ei nahty sielta Annapurnan lumihuippuja. Buu pilvet edessa. Viimeisina paivina tultiin hurjasti alas ja se tuntuu vielakin pohkeissa. Jouduttiin valilla myos ottamaan kengat pois ja ylittamaan kuiluun (n.5 metria hehe) syoksyvia vesiputouksia! Se oli huisia. Trekin jalkeen Pokharassa aika meni koomaillessa. Meita onnisti lahtoaamuna. Pokharan saa oli kirkas ja nahtiin sittenkin ne lumihuiput bussista matkalla Kathmanduun :)

Oho nyt taytyykin lahtea hakemaan makupussi korjauksesta. Ollaan nautittu paljon paikallisten kasityotaidoista ja korjailtu, raataloitu ja tuunattu kamaa. Huomenna siis klo 14 :40 lahto New Delhiin, siella 12h odottelua, 6h lento Moskovaan ja perilla Helsingissa joskus tiistaina kahdelta paivalla. Huuuuuuuh! Pian nahdaan kaikki ihanat rakkaat! En malta odottaa.

Pokhara

Hyppasimme siis Manakamanassa taas linjuriautoon ja laskettelimme serpentiinitieta kukkulan juurella sijaitsevaan Dumren kaupunkiin, josta kohtalaisen nopeasti loysimme Pokharaan menevan auton. Tama tayteen matkustaji ahdettu kulkuneuvo oli kai lahinna mielikuviamme linja-autoista taalla pain; kana tai vuohi eivat sentaan hyppineet sylissamme, mutta papukaijan saimme matkaseuraksi.
Kohtalaisen pomppuisan matkan jalkeen saavuimme Pokharaan ja hostelliimme, jonka valitsimme eraiden ystavallisten espanjalaisten vinkin perusteella. Valinta osui nappiin, silla paikka on todella siisti eika tietoakaan torakoista. Lisaksi Nepalin leffakerhon kokoontumiset jatkuivat mita mukavimmissa merkeissa, mikali The experimentin katsomista voi kutsua miellyttavaksi.
Hostelli sijaitsee Pokharan turistialueella kauniin jarven laheisyydessa, jolla eraana paivana teimme pienen melontareissun. Kivoja ravintoloita ja kuppiloita on riittamiin. Nakyma hostellin terassilta aivan huoneemme ulkopuolelta on hieno ja siella nautittu aamiainen saa olon tuntumaan melko etuoikeutetulta.
Tanaan sunnuntaina koitti janna paiva. Olimme nimittain varanneet itsellemme liitovarjolentelyn. Se todella oli rahan arvoinen reissu; maisemat olivat mita huikaisevimpia eika sen lahemmas linnun perspektiivia varmaankaan paase.
Parin tunnin paasta tapaamme trekkioppaamme ja huomenna maanantaina alkaa viimeinen rutistus ja Annapurnan metsastys. Heipa hei ja kuulemiin.

Hemmo

Manakamana ja Bandipur

Vihdoin taas netin aarella. Ollaan jo kaukana Thamelin turvallisista kujista ihan oikeessa Nepalissa ja taalla on vankaa. Talla hetkella majaillaan Bandipurin idylisessa vuoristokaupungissa, josta kohta lisaa. Ensin vahan viime paivien tapahtumia:

Lahdettiin Kathmandusta tiistaina kuuluisan vaarallisella "turistibussilla". 100 kilometrin matkan hinta oli 2,2 euroa, mutta meno myos sen mukaista. Minibussi ahtautui tayteen lossia ja kuski kaahaili vuoristoteita aika mielivaltaisesti. Mutkassa ohittaminen tuntuu olevan taalla sita hauskinta hauskaa. Linja-autossa oli tunnelmaa, silla koko matkan kajareista raikui intialainen popmusaakki valilla aika korvia sarkevan kovalla. Kanaa en sentaan saanut syliini vaikka sita vahan odotinkin.

Ensimmainen stoppi oli Manakamanan temppelikaupungissa. Kaupunki sijaitsee vuoren paalla ja sinne paasi joko trekkaamalla makea 4h tai kaapelikarrylla. Me valittiin karry, josta maisemat olivat todella huimaavan hienot. 3km ylamakea taittui helposti ja ai vitsi, se oli kylla kaunista. Karrylinjastossa oli omia vaunuja myos vuohille, joita nepalilaiset raijaa vuoren paalle uhrattavaksi. Manakamanan kaupunki oli aika tyhjillaan ja oltiin varmasti ainoat lansimaalaiset mailla halmein. Tuo mesta ei ole muutenkaan mikaan kova turistirysa, mutta kerran vuodessa sinne tulee pyhinvaeltajia laumoittain uhraamaan ja tayttamaan syvimpia toiveitaan. Vuorelta oli ihanat nakymat ja hiljainen tunnelma kaupungissa oli kivaa vaihtelua Thamelin diskojumputukselle.

Meininki oli rentoa kunnes... Nepalin leffakerho koki tahtomattaan KAAuuuuUUUUhhhUUUUjeeeeEEn YooooOOOOooNN! Katteltiin taas illalla onnellisena parit action plajaykset kaapeliteeveesta ja suljettiin pahaa aavistamattomina valot. Alkoi kuulua rapinaa. Toivottiin, etta se olisi ollut vain muovipussi tai sade mutta.. HYI YRJO TORAKOOTA! Niita ei ollut huoneessa montaa, mutta toistan HYI YRJO! Hamahakit on mun frendeja verrattuna niihin saastaisiin olentoihin. Hamppyrit sentaan pysyy kaukana ihmisesta, on hyodyllisia syomalla muita okkomonkiaisia ja on yleensa paikallaan. Torakat taas on vaan perseesta joka tavalla. Nukuttiin sitten levottomasti valot paalla hikisina makupusseissa nyorit teuvomaisen tiukalla.

Seuraavana paivana oli hankaluuksia saada bussia Bandipuriin, melkeen jouduttiin katolle, mutta onneksi ei kuitenkaan. Tama mesta on kylla ihan idylisyyden huipentuma. Hostellin ikkunasta avautuu ihana vuorimaisema, lapset leikkii yomyohaan kivitetyilla kaduilla, ihmiset on ystavallisia, kaikkialla on siistia ja kukaan ei kerjaa, koirat on siisteja ja kukot tepastelee ympariinsa. Tulee sellainen Melukylan lapset fiilis nepalilaisittain. Eilisessa hostellissa oli yllatyspyllatys taas torakoita, mutta onneksi sentaan hyttysverkko suojana. Ne osaa lentaakin, mikaan olento ei ole niin kuvottava hyi hyi hyi HYI! Vaihdettiin hostellia ja toivotaan, etta tana yona voisi sammuttaa valot huoletta.

Tanaan trekkailtiin aika uskomaton matka vuorelta alas ja koitettiin loytaa yhta kuuluisaa lepakkoluolaa. Paljon liukkaita kivia, puskaa, aurinkoa, mutaa ja iilimatoja (toinen hyi fak, onneksi vai Sampoa purtiin ja siitakaan ei nakynyt kuin jalki jalassa). Paadyttiin jonkun paikallisen lehmipaimenen kotiin ja sen lapset lahti nayttamaan meille reittia luolalle. Loytettiin lopulta joku reika seinassa, mutta siina vaiheessa ei huvittanut enaa menna kokeilemaan onneaan lepakoiden kanssa, joten patikoitiin sama matka takaisin. Hienoja maisemia tosin oli taas ja mm. vesiputous matkalla. 5h meni kokonaisuudessaan reissuun, jota nepalilaiset sanoo 2h matkaksi.

Nyt ollaan aikast vasyja ja mahat onnellisina taynna hekkuruokaa kantiksesta. Pimea tuli jo tunti sitten, mutta lapset jatkaa kadulla remuamista. Taalla on paljon sahkokatkoksia ja siksi myos paljon tunnelmallista kynttilanvaloa. Huomenna lahdetaan Pokharaan ja maanantaina trekille.

Ikava teita, eipa enaa kauaa niin nahdaankin!