Junamatkan viimeiset tunnit olivat vihdoin takanapain. Hakeuduimme akkia lahimpaan kansansyottolaan. Juuri mitaan listasta tajuamatta, tilasimme pelkkia keittoja. Asiakaspalvelija otti tehtavakseen estaa taman, tosin epaonnistui surkeasti. Mahat tulivat kuitenkin tayteen. Hetken palloiltuamme ympari kaupungin pohjoisosaa loysimme vihdoin Leninin aukion. Tasta Hemmo ja Seppo lahtivat hostelliinsa. Minun ja Sofian hostellin piti olla hieman kauempana bussiyhteyden paassa, mutta paatimme valppaina soittaa saadaksemme lisaohjeita. Osoittautui, etta jo muutama paiva sitten varaamamme hostelli olikin KIINNI. Hetken kestaneen kontrolloidun kaaoksen jalkeen vaivuimme Internetin aareen laatimaan sotasuunnitelmaa. Paadyimme Hemmon ja Sepon hostelliin ja varasimme kaksi viimeista makuupaikkaa, emmeka joutuneet elamaan kaduilla tai maksamaan torkypaljon korkeintaan kohtalaisesta hotellista.
Ulan-Ude, kaupunki joka lumoaa ainakin maailman suurimmalla Lenin-sedan paalla. Kohteella oli toki muutakin tarjottavaa. Omat ennakko-odotukseni osoittautuivat jalleen kerran vaariksi. Kaikki se mullet & tracksuit-nuoriso, jota Siberian radan varsilta nahtiin, loisti poissaolollaan. Ilmeisesti muoti-ihanteet eivat ole taalla perivenalaisia. Olo oli erittain turvallinen ja sen huomasi myos siita, ettei poliiseja juuri kaduilla pyorinyt. Myos Buddhalaisuus paistoi lapi tassa monikulttuurisessa kaupungissa. Nailla seuduilla asustelee erittain mukavia, rauhallisia ja rentoja ihmisia.
Muutaman paivan Udeilun jalkeen oli aika vaihtaa baatariin. Edessa kaksitoista tuntia bussissa istumista. Eras venalainen oli aikaisemmin kuvaillut linja-autoja lahinna kuolemanloukuksi (There's no Volvo bus waiting for you ... no air condition), oli taysin huhutietoa. Matka meni suhteellisen rattoisasti huonojen younien aiheuttamasta pahoinvoinnista huolimatta. Ehkapa keskityimme ihailemaan tajuttomia maisemia laaksoineen, metsineen ja vuoristoineen seka ohi kiitavia hevoslaumoja paimenineen.
Ulaanbatar ei yllattanyt Ulan-Uden jalkeen; namahan ovat kuin kaksi marjaa. Ihmetysta heratti, kuinka ongelmallista kaupunkiin on paasta sisaan ja myos ulos. Karrypolkua muistuttava kumpuileva hiekkatie, jota ajetaan milloin kaksi-, kolmi-, ja nelikaistaisena lienee ainoa reitti kaikelle maantieliikenteelle. Kaukaa katsottuna Ulaanbatar muistutti suurelta hokkelikylalta teollisuusalueen ymparoimana, mutta keskustaan saapuessamme modernit kerrostalot ja liiketilat tayttivat nakokentan. Ilmapiiri taalla jatkuu samanlaisena kuin Ulan-Udessa, tosin hieman turistiorientoituneempana. Kaupoissa ja ravintoloissa puhutaan ensisijaisesti englantia ja kyltit seka ruokalistat on suurilta osin kaannetty meille ymmarrettaviksi (kiinalaisessa eggplant with sauce soy/sweat). Taalla kelpaa elaa herroiksi muutaman paivan, ennen kuin vaihdamme hektisen meluisan kaupungin jeeppeihin, kaakkeihin ja lampaanmaitoon.
Parahin terveisin,
Sampo
Oo, olette maailman ääressä! Matka tuntuu etenevän suunnitelman mukaan, vaikka kaikki varaukset eivät pidäkään paikkaansa.
VastaaPoistaTäällä on helle! Otto on siili ja se sopii hänelle. On jotenkin tutun näköinen: lapsena aina ajoin kesäsiilin. Nyt ajoi Juuli ja mä valokuvasin prosessin. Otolle tuli tänään kutsu pääsykoehaastatteluun ja aiheet. Häntä oli kovasti jännittänyt, pääseekö haastatteluun. Aiheita pitää pohtia Pasin kanssa.
Lotta ja Pasi tulevat huomenna, Julia oli viikonlopun. On ollut kivaa. Kirvesmiehet tekevät nyt grillikatosta, rakennusluvasta ei kuulu mitään. Suunnittelemme pihaa ja hoidamme sitä.
Voikaa hyvin ja nauttikaa!
Voi ei! Miksi mä vasta nyt sain tietää teidän matkablogistanne?! Nyt hirveällä kiireellä selaamaan läpi aikaisemmat postaukset. Vaikuttaa upealta. Ja olen järkyttynyt siitä, etten meinaa tunnistaa yhdestäkään matkan miesjäsenistä Suomeen viime elokuussa jättämiäni tovereita. Sofia onneksi näyttää ilmeisesti edelleen Sofialta. :D
VastaaPoistaHei, pitäkää toisistanne huolta ja aivan älyttömästi hauskaa. Varmasti osaatte nauttia kaikista matkamaisemista. Luen kokemuksia tästä eteenpäin enemmän kuin innokkaasti. :)
Terkuin vielä pari päivää Kolumbiassa hengaileva Elina