Pietarissa

Loydettiin viimein nettikahvila!

Vaikka ollaan matkattu vasta pari paivaa, meno on ollut aika huikea. Mista sita edes aloittaisi.. Paastiin Helsingista Pietariin super katevasti marsubussilla, suosittelen kaikille! Kaveltiin vaan Tennispalatsin taakse ja heti tuli tati kyltin kanssa kyselemaan, etta lahdetteko Pietariin (venajaksi tietysti). Matka maksoi 20e ja taittui yllattavan nopeasti. Joku 7 tuntia siina istuskeltiin, mutta ei se tuntunut kestavan pitkaan. Pysahdyttiin pari kertaa (mm. siella friikissa kalakaupassa, josta Hesarinkin juttu kertoi). Oltiin perilla Pietarissa joskus seitsaman aikoihin paikallista aikaa ja loydettiin Sampon kannykan gpsn avulla tosi helposti hostellille. On muuten hieno hostelli! Ties kuka Totterstrom siina on alunperin asunut. Jugendstyle, korkeat huoneet, kullattuja enkelikoristeita seinilla, pramiaa on ja halpaa (8e yo). Ekana paivana kaytiin syomassa ihmeellisessa ravintolassa, joka arvalla valittiin, kun jouduttiin kaatosateeseen. Valkoiset liinat ja suoraselkaiset tarjoilijat yhdistettyna pyorivaan diskopalloon, lujaan popitukseen ja telkkarista pauhaavaan nyrkkeilymatsiin. Ruokakin oli ihan jees eika viela ole iskenyt aivomato, vaikka syotiin salaattikin. Illalle ostettiin parit bisset ja omituinen tolkillinen suolakurkkuja, hengailtiin hostellilla ja mentiin ajoissa nukkumaan.

Seuraavana paivana treffattiin Polina (Annan kamppis Ruotsista, joka on Pietarissa vaihdossa). Ihan mahtavaa, kun on ollu paikallinen opas mukana! Koko paivan oli aurinkoista ja me kaveltiin paljon ympariinsa Pietarin historical heart aluetta. Nevan rannat on ihania ja Pietari ihan uskomattoman kaunis kaupunki. Istuskeltiin pitkaan puistossa ja saattiin pienet paivahompsyt siina mukavasti kayntiin. Josta jatkui..

..uskomaton NIGHT OF MAYHEM! Polina tuli meidan hostellille hengailemaan. Tehtiin pelmeneja ja ostettiin litran pullo vodkaa. Polina opetti meita juomaan oikeaoppisesti suolakurkkujen ja smetanan kanssa. Tuhottiin koko pullo, puhutiin politiikkaa ja laulettiin vahan venalaisia klassikoitakin. Jossain vaiheessa muodostui idea menna katsomaan siltojen nostoa jokirantaan. Vodka vei voimat Seposta, joka jai siina vaiheessa hostellille nukkumaan. Me muut jatkettiin iltaa parin hostellilta mukaan tarttuneen uuden ystavan kanssa. Kaytiin tietysti ostamassa lisaa juominkeja ja kaveltiin pitkaan ympari Pietaria. Loppujen lopuksi ei taidettu nahda niiden siltojen nousemista, vaikka jokirannassa oltiinkin. Jammailtiin joidenkin katusoittajien kanssa ja havitettiin toinen lentokonehuovista. Jotenkin siita paadyttiin lopulta baariinkin, jonka sijainnista tai nimesta ei ole mielikuvaa. Loppujen lopuksi Polina pisti meidat taksiin ja paastiin yhtena kappaleena hostellilla kaikki munuaiset ja passit tallella. Aamulla hostellilla yksi siella asuvista venalaismiehista ihmetteli mulle, miten me suomalaiset voidaan juoda niin uskomattomia maaria. Hienosti siis vahvistettu streotypiaa ryyppaavista junttisuomalaista.. Ei enaa nain. No, mutta hauskaa oli.

Tanaan on ollut hammentava paiva, eika olla paljon pystytty vasymykselta tekemaan mitaan. Onneksi Seppo on ollut paremmassa kunnossa kun muut ja pitanyt meista huolta. Mennaan ehka kohta sen kanssa kaymaan Dostojevski museossa. Sampo ja Hemmo nukkuu hostellilla. Huomenna sita Eremitaasia ja nahtavyyksia. Pietari on kylla niin mesta paikka! Ootte kivoja.