Kylla se vaan on niin, etta paikallisten kanssa hengailu pieksee nahtavyyden mennen tullen. Eilen kappailtiin koko paiva ympari Moskovaa ja tsiigailtiin pakolliset monumentit. Oli punastatorii, oli karkkivarikirkkoo, kavelykatuu.. Vaikuttavimmaksi mestoista nousi hostellin lahella ponottava neuvostopytinki ulkomaanasioiden toimisto, jonkalaisia on vissiinkin ympari Ita-Eurooppaa enemmankin. Varsinkin yolla valaistuna se naytti aikamoiselta pahuuden tornilta. Oli punainen torikin hieno, mutta siella tunnelmaa pilasi ihmeelliset urheilufestarit. Ei nahty kovinkaan paljon torin pinta-alaa, mutta sen sijaan mm. live nyrkkeilya, tennista ja jalkapalloa. Loppuillasta kaikki oli aika karttyisia ja vasyneita. Vaikka koitettiin ottaa metrot aina mahdollisimman lahelle, kaveltiin silti jalat ihan muusiksi. Moskova vaan taitaa olla niin massiivinen kaupunki, etta se on pakollista. Illalla ei jaksettu lahtea juhlimaan, vaikka olikin lauantai. Katsottiin hostellilla championship liigan finaali ja mentiin sen jalkeen nukkumaan.
Aamulla huomasi, kuinka vasyneita oltiin oltu. Nukuttiin ilman heratyskelloa lahemmas yhteen. Uuden energian lataamina lahdettiin tapaamaan mun ja Sampon couch surfing tuttua Paulia. Paul unohti vuosi sitten matkapaivakirjansa meille ja sovittiin treffit kaukaiselle metroasemalle sen palauttamiseksi. Paul vei meidat mahtipontiseen puistoon, jonka keskella komeilu 1600-luvulla rakennettu (Disney) linna. Puiston porteilla Seppo joutui venalaisen byrokratian kouriin. Porttikielto kassista loytyneiden kaljojen vuoksi. Onneksi Paul riensi apuun, pojat tuhosi todistusaineiston tehokkaasti porttien ulkopuolella ja kesapaiva sai jatkua. Tyylikkaat puitteet yhdistettyna kaijuttimista soivaan My heart will go one saksofoniversioon kuvastivat jalleen venalaista tyylitajua. Istuskeltiin auringossa pitkaan, syotiin evaita ja pelattiin Uunoa.
Parin tunnin jalkeen Paul ystavineen sniikkasi meidat niiden opiskelija-asuntolaan. Sinne sai kai tuoda vieraita, mutta virallinen visiitti olisi vaatinut sukulaissuhteita ja rekisteroitymista. Hiippailtiin siis vahtien ja turvakameroiden ohi. Paulin kamppikset teki meille herkkuaterian ja kaytettiin loppupaiva hengailuun ja sishan poltteluun (ihan perus vesipiipputupakkia, ei tarvitse huolestua). Ihanan vieraanvaraista ja rentoa porukkaa. Opittiin taas paljon venalaisista nuorista mm. etta ne katsoo Euroviisuja ihan tosissaan ja niiden kieliopinnot paatetaan niiden puolesta. Kansainvalisia suhteita opiskeleva Paul lukee arabiaa ja yksi sen kamppiksista suahilia.
Huomenna sitten junailu alkaa! Tavattiin tuossa keittiossa asken itavaltalainen Lucas, joka tulee samaan junaan huomenna. Vaikutti mukavalta hepulta. Moskovassa olisi mielellaan viettanyt pidemmankin aikaa, mutta enemmankin ehka Paulin ja sen kavereiden, kun itse kaupungin vuoksi. Aamulla koitan viela paivittaa kuvia, jos vaan ehdin. Hyvat yot kaikille Suomeen, toivottavasti helle saapuu sinnekin pian!
Aamulla huomasi, kuinka vasyneita oltiin oltu. Nukuttiin ilman heratyskelloa lahemmas yhteen. Uuden energian lataamina lahdettiin tapaamaan mun ja Sampon couch surfing tuttua Paulia. Paul unohti vuosi sitten matkapaivakirjansa meille ja sovittiin treffit kaukaiselle metroasemalle sen palauttamiseksi. Paul vei meidat mahtipontiseen puistoon, jonka keskella komeilu 1600-luvulla rakennettu (Disney) linna. Puiston porteilla Seppo joutui venalaisen byrokratian kouriin. Porttikielto kassista loytyneiden kaljojen vuoksi. Onneksi Paul riensi apuun, pojat tuhosi todistusaineiston tehokkaasti porttien ulkopuolella ja kesapaiva sai jatkua. Tyylikkaat puitteet yhdistettyna kaijuttimista soivaan My heart will go one saksofoniversioon kuvastivat jalleen venalaista tyylitajua. Istuskeltiin auringossa pitkaan, syotiin evaita ja pelattiin Uunoa.
Parin tunnin jalkeen Paul ystavineen sniikkasi meidat niiden opiskelija-asuntolaan. Sinne sai kai tuoda vieraita, mutta virallinen visiitti olisi vaatinut sukulaissuhteita ja rekisteroitymista. Hiippailtiin siis vahtien ja turvakameroiden ohi. Paulin kamppikset teki meille herkkuaterian ja kaytettiin loppupaiva hengailuun ja sishan poltteluun (ihan perus vesipiipputupakkia, ei tarvitse huolestua). Ihanan vieraanvaraista ja rentoa porukkaa. Opittiin taas paljon venalaisista nuorista mm. etta ne katsoo Euroviisuja ihan tosissaan ja niiden kieliopinnot paatetaan niiden puolesta. Kansainvalisia suhteita opiskeleva Paul lukee arabiaa ja yksi sen kamppiksista suahilia.
Huomenna sitten junailu alkaa! Tavattiin tuossa keittiossa asken itavaltalainen Lucas, joka tulee samaan junaan huomenna. Vaikutti mukavalta hepulta. Moskovassa olisi mielellaan viettanyt pidemmankin aikaa, mutta enemmankin ehka Paulin ja sen kavereiden, kun itse kaupungin vuoksi. Aamulla koitan viela paivittaa kuvia, jos vaan ehdin. Hyvat yot kaikille Suomeen, toivottavasti helle saapuu sinnekin pian!
Kuulostaa mahtavalle reissulle jo nyt! Hyvää junamatkaa! Ottakaa ilo irti loputtomista maisemista :)
VastaaPoistaTerkut!