Eilen läksiäisissä pojat kertaili lähtötunnelmia: "Ahdistaa jotenki hirveesti", "Mä en tunne mitään". Maailmanlopun meininkiä. Ittelläkin pääsi itku hyvästellessä. En saanut krapulapäissäni enempää kuin pari tuntia nukuttua ja vielä olis kaikkea pientä tekemistä, esim. rinkan pakkaaminen!
Hullun pitkä aikahan toi on olla pois Suomesta. Pidempi ja monimutkaisempi reissu, mitä oon koskaan tehnyt. Samalla kuitenkin ihan varmasti siistein ikinä. Sängyssä maatessa kertaili kaikkia kamaluuksia: viimeinen yö, jonka nukun omassa sängyssä, viimeinen kerta kun nään kavereita, viimeinen kerta kun voi rauhassa suihkun jälkeen kekkailoida alasti. Sitten taas iski se kääntöpuoli. Me mennään Japaniin! Ja Nepaliin ja Mongooliaan ja kaikkialle mihin oon aina halunnut mennä! Ihan mieletöntä ja mahtavaa. Oikeasti oon pohjimmiltani ihan sairaan innostunut tästä kaikesta. Vaikka tulisi ongelmia niin so what, Madventures-tyypeilläkin on välillä reissussa kurjaa (oon lukenut Madventures-opasta uskonnollisesti ja jo nyt rasitan matkakumppaneita qoutemalla jatkuvasti "Madventuresissaki sanotaan..."). Kaikki ongelmat sitäpaitsi kuuluu tähän juttuun. Aijonhan kuitenkin tällä matkalla löytää suunnan ja tarkoituksen elämään, saada tärkeysjärjestyksen kuntoon, kasvaa ihmisenä ja ehkä loppumatkasta kokea, että batiikkivärjätty paita on just mua ;)
Me lähdetään tänä iltana kohti Helsinkiä (saatiinkin järkättyä kyyti kaverin kautta). Yö vietetään mun Papan luona ja aamulla bussilla kohti Venäjää. Seuraava postaus siis luultavimmin sieltä. Tänään ehkä luvassa vielä kuvashow Sepon hiuksista. Varautukaa (positiiviseen) järkytykseen jollette jo eilen järkyttyneet.
Sinäänsä tämä krapula lähtöpäivään oli huono idea, mutta oikeasti eilinen ilta oli niin sen arvoista. Meillä on niin ihania ystäviä. Vaikka jäähyväishetket on tavallaan inhottavia, tuntuu hienolta tietää, että on ystäviä, jotka välittää noin paljon. Ootte parhaita! Tulee ikävä. Yllättävän moni tuli kertomaan, että aikoo fanaattisesti seurata matkablogia, joten koitan päivitellä usein.
Soitellaan vielä illalla! Tosi ihanaa matkaa :) Mä tulen kanssa lukemaan teidän blogia päivittäin.
VastaaPoistaMamma soitteli tänään hyvin virkeänä, mistä olen iloinen, koska eilinen oli huono päivä ja hän vain nukkui. No, asia oli: Maria soitti ja kertoi, että Sofia on ryöstetty ja Sampo makaa sairaalassa. Vakuutin, että näin ei ole. Tietäisin sen ennen kuin Maria. Ja että olette vasta matkalla Pietariin.
VastaaPoistaPuolen tunnin päästä Pappa soitti ja kertoi seikkaperäisesti, miten oli tullut autolla kotiin ja Mamma oli soittanut, mutta hän ei ehtinyt vastata, kun Keinonen tuloi siihen... Olipa sitten soittanut Mammalle, joka oli kertonut, arvaatte kyllä mitä. Ja oli kertonut sitten vielä Mariallekin mutta siinä vaiheessa juttu meni jo Mammastakin sekavaksi.
Maria lohdutti, että tätä saankin sitten kuulla seuraavat 3 kk. No, kunhan Mamma on on niin pirteä, että jaksaa olle teistä huolissanne, niin kaikki on hyvin.
Pus!