Moskovassa

Heissuli taas, taalla ollaan! Viimeinen ilta Pietarissa meni tosi mukavasti. Treffattiin Polina ja mentiin hengailemaan sen hoodeille lahioon. Ihmeellisen nakoisia nuo pystyyn rapistuneet jattikerrostalot, Mad Max meininkia. Maailman lopun tunnelmaa lisasi myos yhtakkia alkanut ilotulitus, josta ei auringonvalossa nakynyt paljoakaan. Eilen juhlittiin Pietarin syntymapaivaa, mutta ilotulitus ei ollut kovin juhlava. Se kaikui kylla hienosti kerrostaloissa ja tuntui vahan silta, kun oltaisiin jouduttu keskelle pommitusta.

Polina johdatti meidat lapi bunkkereiden ja aitojen valtavalle rannalle, josta nakyma avautui Suomenlahteen. Takana oli uusia ja vanhoja kerrostaloja, edessa ydinvoimala ja merimaisema. Ehdittiin istuskella siina jokunen tunti ennen kuin lahdettiin santailemaan junaan. Tavattiin myos Polinan kavereita, jotka oli tosi mukavia. Junaan ehtiminen meni tiukalle. Kuumotuksia lisasi lipuntarkastaja, joka vaati junan ovella jotain, mita meilla ei ollut. Ostettiin liput netista, eika ymmarretty millaan, mita se olisi tahtonut viela nahda. Sisalla junassa tarkastaja osoitteli lakanoita. Sampo kaivoi makupussin esiin ja hetken holmistyneen tuijotuksen jalkeen kaikki alkoivat nauraa ja tarkastaja jatti meidat rauhaan. Yha on mysteeri, mita puuttui ja mista sen olisi saanut. Koitetaan valttaa sama naytelma transsiperia junassa..

12h junamatka meni yllattavan nopeasti. Nukuttiin ns. elainvaunussa (Polinan termi) eli halvimmassa makuuluokassa, jossa sangyt on himppasen verran lyhyita ja reunustaa avoimia kaytavia. Olin kuvitellut ne paljon epamukavemmiksi, mutta itseasiassa tuo askeinen oli yksi parhaista yojuna kokemuksista. Juna saapui Moskovaan pari tuntia sitten ja navigoitiin taas gpsn avulla itsemme hostellille. Hostelli Moscow home vaikuttaa oikeen kivalta! Ilmainen netti, kunnolliset sangyt ja tosi mukava henkilokunta. Moskovasta kaupunkina ei ole viela saatu paljon kokemuksia, mutta ensisilmaykselta se muistuttaa eniten Mexico Citya. Suurkaupunki, paljon autoja ja kuumaa. Suihkun ja kerailyn jalkeen lahdetaan kiertelemaan nahtavyyksia ja illalla varmaan kokeillaan jotain diskoteekkia.

Huisia, etta pian jumautetaan 4 paivaa junassa! Pietari oli tosi ihana kaupunki ja ainakin itseltani se kumosi paljon stereotypioita tylyista venalaisista tai turvattomuuden tunteesta. Siita tulee varmaan parin vuoden sisalla suomalaisille seuraava Tukholma, jos rajamuodollisuuksia hollennetaan. Venaja on muutenkin maana yllattanyt pelkastaan positiivisesti. Ruoka on superhyvaa. Ollaan syoty paljon Teremok (Tepemok kyrilisilla) ketjussa blineja, erilaisia keittoja ja teeta. Hostellilla ollaan kokkailtu pelmeneja ja vedetty paljon suolakurkkuja. Kulttuuria on siis kokeiltu niin museoissa, kun ruoankin kanssa. Kaupungin vilske on kuitenkin aika hurjaa, joten odotetaan kaikki myos vahan rauhallisempia seutuja Ulan Udessa ja varsinkin sitten Mongoliassa. Tanaan ja huomenna viela sukellus maailman kalleimpaan kaupunkiin. Terkkuja, Sofia

ps. koitan saada kuvia tanne viela ennen lahtoa!