Yattaa! Blogspotkin toimii vihdoin!
Olemme saapuneet ihanien mysteerilollykoiden luvattuun maahan Japaniin. Ensin kuitenkin kertausta Mongoliasta ja Kiinasta. Mongoliasta ei siis ehditty kirjoittaa, mutta tassa otteita matkapaivakirjasta ultimaattiselta ratsastusreissulta.
1. paiva
Ajettiin surkeita kuoppateita pitkin mahalaukut holskyen Karkhorumiin, Tsinkkukaanin muinaiseen paakaupunkiin. Mahtipontisia maisemia ja jylha tuulinen saa. Eka yo jurtassa! Janskaa ja kotoisaa. Aika saman oloista, kun pienessa kesamokissa. Yolla pitaa herata sytyttamaan kaminaa, muuten tulee kylma. Parasta oli iltayllatys. Jurttaan lompsi paikallinen vanha seta kansallispuvussa ja soitti meille mongolialaisia kansanlauluja pienta korvausta vastaan. Kurkkulaulu on ihan uskomattoman kuuloista ja lampaan mahalaukusta tehdyt kielet soi kauniisti paikallisessa kanteleessa.
2. paiva
Kaytiin vasta avatussa Karkhorum museossa ja saatiin private kiertue oppailta. Ajettiin leiripaikalle Orkhon vesiputoukselle. Viela surkeammassa kunnossa olevat tiet! Aivan kasittamatonta heilumista. Illalla kaytiin kavelylla oppaamme Ganan kanssa ja nahtiin kaunis vesiputous ja gorge.
3. paiva
Ekaa kertaa hevosilla!Sepon kaakki kaveli poikkipuuta pain ja pudotti ratsumiehen selasta. Hemmon hepo laukkaa pyytamatta ja yllattaen. Sofian polle puree muita hevosia ja potkii. Sampo on paras ratsumies ja sai koko ajan kehuja hevosoppaalta Moogielta. Hevosen leminimi on kuitenkin Munamankeli.. Yovyttiin teltassa vuoren juurella. Illalla istuttiin nuotion aaressaja katseltiin liitelevia kotkia.
4. paiva
Aamupesu viereisessa purossa ja ratsaille! Ratsastettiin vanhan metsan lapi, jyrkan vuoren yli ja suon poikki. Tanaan alkoi jo sujua. Pystytettiin teltta jarven rantaan ja kaytiin viela iltapaivalla ratsastamassa. Kaytiin vieraisilla jurtassa ja maisteltiin erilaisia hapatettuja maitotuotteita. Myos jakinmaitoviina maistui. Opittiin laukkaamaan lapi arojen! Niiiiin hauskaa! Ja kivuliasta.
5. paiva
Kaytiin lopuilla kahdeksasta jarvesta. Koitin rauhallisempaa hevosta, mutta sekin pukitti laukatessa. Hepat kuitenkin jo jokseenkin tottelee. Ratsastettiin takaisin vuoren yli sateessa. Paastiin yllatykseksi nukkumaan jurttaan eika telttaan. Moogie vei meidat tyttarensa vierasjurttaan yoksi. Moogie vanha hevosmies on hauska. Englanti ei niin taitu, mutta komminukointi onnistuu ja nauretaan paljon.
6. paiva
Laukattiin takaisin vesiputoukselle. Kokeilin Sampon heppaa, joka toimi kuin unelma! Sampollakin oli ongelmia Rockyn (eli mun tappelijahevosen) kanssa, joten ehka en sittenkaan vaan ollut huono ratsastaja. Illalla kaytiin kavelemassa gorgessa ja uimassa vesiputouksessa.
7. paiva
Ajettiin hiekkadyyneille. Jurtta oli omituinen, katosta roikkui hevosen harjaa ja tukirakenteisiin oli tungettu kuollut siili! Kriippia.. Hemmon lemppari herkkuhetki: illalliseksi mongolialaista kivigrillilammasta! Auringonlasku hiekkadyyneilla aika jepa.
8. paiva
Lyhyt kameliratsastus. Kamelit rumia ja ratsastus aika laimeaa hevosten jalkeen. Ajomatka takaisin Ulan Batariin pitka ja hidas. Auto hajoili ja lopulta perille paastessa tulviva tie esti paasyn kaupunkiin.
Ja sitten Kiinasta kirjoittelin maileja, jotka kopsataan nyt suoraan tanne. Oltiin siella siis eri hostelleilla, Sampo ja mina seka Seppo ja Hemmo:
Kiinassa! Junamatka tanne oli aika koettelemus, koska saatiin Sampon kanssa molemmat kesken kaiken jonkinlainen ruokamyrkytys. Rajalla oli jannaa, kun vastassa oli odottamassa sotilaita asennossa ja kaijuttimista pauhasti juhlava marssimusiikki. Hieno vastaanotto. Koettelemukset alkoi, kun juna pysahtyi moneksi tunniksi vaihtamaan renkaita kiinalaisiin kiskoihin sopiviksi. Vessaan ei paassyt ja huono olo alkoi hiipia. Sampo yrjosi pari kertaa yolla ja ma vasta Pekingissa. Tultiin tanne ja oli lakahdyttavan kuumaa. Sain varmaan jonkinlaisen lampohalvauksen ja matkan downpointti tuli, kun yrjosin postissa (onneksi oli muovipussi mukana). Sen jalkeen olo kylla parani ja selvittiin Sampon kanssa metrolla hostellille. Kaikki tekstit on myos englanniksi, joten ei ollu vaikeeta! Erottiin pojista Pekingin ajaksi ja ollaan nyt kahdestaan tosi kivassa hostellissa, josta saatiin halvalla double private. Taa on hutongissa, kaunis sisapiha vesiputoksineen ja huone tiiliskivikattojen ylapuolella. Viela ei olla tehty mitaan, kun toivuttaan vaan nukkumalla, mutta olo alkaa jo parantua. Peking vaikuttaa tosi jannittavalta ja hienota kaupungilta, onneksi meilla on aikaa chillata taalla ja tutustua sitten kaupunkiin. Talla koneella on tosi arsyttavaa kirjoittaa ja vasyttaa vielakin vahan, joten en jaksa nyt enempaa. Ilmoittelin vaan, etta perilla ollaan ja olo alkaa olla taas iloinen!
Pian nahdaan Juliaa ja Lottaa, jeeeeee!
17.6.
Tanaan kaytiin jo mestoilla. Taa on niin huisi ja futuristinen kaupunki! Metro on oikeen hieno ja bussikin kulkee englanniksi. Matka maksaa vain 1 yuanin eli n. 10 senttia. Ollaan huristeltu paljon ympari kaupunkia ja todettu Peking erittain siistiksi ja toimivaksi mestaksi. Myos kaikki mehkat on halpoja, joten ollaan pidetty nestetasapainosta huolta juomalla kaikkia ihania mehuja (n.30 senttia pullo). Ruoka on OUTOA! Maut on kummallisia ja annoksetkin aika friikkeja. Pikaruokaloista saa kokonaisia kaloja ja kanaa, josta erottaa selvasti elaimen eri osat. Kaytiin tanaan Panjiayanin torilla, jossa oli myynnissa paljon koruja ja Mao-kraasaa. Sinne kesti loytaa, mutta tupladekkeribussilla hurvailu oli kivaa. Busseissa on ilmastointi ja taalla koko ajan lakahdyttavan kuuma..
Paivan toinen kohde oli Silk Street tavaratalo. Siellakin oli ihan crazy meininki! Kojua toisen peraan erilaista kamaa ja kaikki myyjat huutaa yhteen aaneen "Hello lady! What you need? Prada bag yes?". Ei ostettu mitaan, kun ei suomalaisena kesta sellaista tyrkyttamista. Oli se kuitenkin aika kokemus. Harskin nakoista jotenkin, kun keski-ikaiset lankkarit kay siella levittelemassa rahojaan ja shoppailun paatteeksi jalkahieronnassa teini-ikaisilla tytoilla. Noh, turisteja tassa itsekin ollaan, joten mita sita tuomitsemaan. Nukuttiin asken mukavat paikkarit ja nyt harkitaan josko jaksettaisiin illalla kayda viela jossain. Lahistolla on kuulemma snack street, josta saa maistella kaikkia Kiinan kummallisuuksia. Viela ei olla kaupasta ostettu kananjalkoja tai mustia kanamunia, mutta ehka kunhan toivutaan kunnolla ruokamyrkytyksesta. Meneekohan nama mailit oikeaan osoitteeseen? Kotitin vaan ulkomuistista laittaa, mutta oton osoite on ainakin vaara. Oh ainiin, ollaan saatu Japanista sovittua jo kaksi innokasta couchsurfing paikkaa! Vaikuttaa kivalta. Levittakaa tietoja kuulumisista myos muille, en muista sposti osoitteita..
18.6
Eilen oli nasta paiva! Nukuttiin pitkaan ja lahdettiin hitaasti liikkeelle etsimaan 798 Art Districtia. Sinne kesti pitkaan bussilla ja mentiin alussa vaaraan suuntaankin, mutta onneksi ystavalliset (ja englannintaitoiset) ihmiset bussissa auttoi perille. Kaikki Pekingin taide tuntuu olevan rajattu siististi taman alueen sisalle, jossa laadusta emme osaa sanoa, mutta maaraa ainakin riitti. Kaytiin kahvilla uber chickissa kahvilassa, jossa ylimielisyyden ja taidenatsiuden taso ylsi vahintaankin Kiasman kahvion tasolle (onko siella edes kahviota hehe..). Kaveltiin ympariinsa aluetta, joka koostui isoista tehdashalleista ja monista pikkunayttelyista. Ulkonakin oli paljon taidetta mm. paljon erilaisia hauskoja nykytaidepatsaita. Tosi erilainen tunnelma verrattuna muuhun kaupunkiin. Taiteelliset Pekingilaise on todella Thaitheellisia ja sen aisti kaikkialla. Nahtiin myos aitoja Andy Warholin Marilyn-tauluja, mutta niita on kaipa ympari maailmaa muutama muuallakin. 798 on kuitenkin suositeltava kohde Pekinginmatkaajalle, kunhan ottaa tarpeeksi omaa vetta mukaan! Jatkuva saastepilvisyys vahan helpottaa, mutta huh taalla on kuuma.
Ollaan myos paasty viimein hyvan kiinalaisen ruoan pariin. Younghe King pikaruokalasta ollaan maisteltu herkullisia nuudeleita ja outoja taikinapotkoja, joita kaikki tuntuu syovan. Eilen kaytiin ekaa kertaa kunnon ravintolassa syomassa kaikkia erilaisia dumplinkseja ja oooooo ne oli nannoja! Oikeen tuhlailtiin, rahaa meni jopa 65 yuania yhteensa molemmilta (6,5e).
Illalla hengailtiin hostellilla kahden hollantilaisen punkkarin kanssa, jotka on hurjan hauskoja, mutta polttaa kiinalaista tupakkaa kuin savupiiput. Katteltiin kunfu leffoja ja chilaxattiiin.Tanaan ajateltiin kayda kylman sodan aikaan rakennetuissa maanalaisisessa pommisuojakaupungissa. On ollut tosi rentoa matkustaa valilla kahdestaan. Paatosten tekeminen on paljon yksinkertaisempaa, eika kaikkea tarvitse sopia aina etukateen. Toivottavasti poitsutkin on parjannyt, ainakin tekstareiden perusteella niiden hostelli on myos huippu. Meidan hostellilla on super auttavainen henkilokunta, jonka englannista on vaikeaa saada selvaa. Niiden kanssa on kuitenkin hauskaa jutustella ja huomata, miten erilaisia kaavoja pitkin keskustelut kiinalaisen kanssa voi menna tutuun verrattuna.
Huomenna nahdaan Juliaa ja Lottaa whipuu! Nyt lahdetaan aamupalan metsastykseen.
18.6.
Nyt ollaan kolme paivaa hummailtu Julian ja Lotan kanssa. Oi etta on ollu kivaa! Niin rentouttavaa puhella niiden kanssa kaikesta mita Suomeen kuuluu ja jotenkin vali nollata taa ulkomailla oleminen. Ollaan kylla myos vedetty aikamoista turisti turneyta, mutta se kuuluu asiaan. Ensimmaisena paivana kaveltiin jalat puhki. Kaytiin ihanassa rakastavaisten puistossa ja syomassa katukeittioissa. Jopa kasvisruoan tilaaminen on ruvennut sujumaan! Toisena paivana kaytiin ihailemassa kiellettya kaupunkia ja nyrpistamassa nenaa Maon kuvalle Tiananmenin aukiolla. Lotan luennointi paikkojen historiasta kruunasi nahtavyydet! Illalla kaytiin snackstreetilla. Sampo soi lihavartaan, Julia mustekalaa, Lotta friteerattua banaania ja hedelmatikkareita ja mina omituisen riisipallon. Unelmieni tayttymys maistaa mystista lollykkaa! (toinen unelma oli ostaa vesimelooni ja sekin jo tayttyi). Kukaan ei tahtonutkaan maistaa skorpiooneja, otokoita tai kissanlihaa, vaikka niitakin olisi ollut tarjoolla. Saatiin paljon kivoja kuvia, eika tahan mennessa ruokamyrkytyksaan ole iskenyt!
Tamaan herattiin aikaisin ja lahdettiin trekkireissulle Kiinan muurille. Kuultiin hollantilaiskavereiltamme, etta niiden hostellin jarkkaama tour menee muurin vanhemmalle osalle, jossa ei muita turisteja paljon pyori. Varattiin kiertue siis sielta. Bussi lahti puoli kasilta ja hurvaili pari tuntia muurille. Siella kapyteltiin sitten n. 8 kilometria valilla melkeen pystysuoraa hajonnutta seinamaa ilman turvakaiteita. Oli huisia! Saatiin hiki paalle trekkaillessa ja hurjia kuvia. Saa oli sumuinen, joten vuoristolle ei paljon nakynyt, mutta muuri kylla vaikutti. Valilla lepailtiin ja syotiin evaita, se oli tunnelmallista se. Takaisin tullessa Pekingiin oli iskenyt kunnon myrsky ja saatiin juosta kaatosateen lapi hostellille. Nyt ajateltiin viettaa viimeista yhteista iltaa juhannuksena. Lotta kavi asken ostamassa viereisen pikkukaupan tyhjaksi kaljoista ja aijotaan linnoittautua hostellille nautiskelemaan toistemme seurasta.
Seuraavan kerran meista kuuluu sitten Japanista! Siella toivottavasti facebook ja blogspot taas toimivat. Haleja kaikil!
Ja sitten viela laivamatkasta, joka venyi yllattavaksi.
Botskireissun Shanghaista Kobeen piti kestaa rapiat kaksi vuorokautta, mutta se venyikin kuuteen paivaan. Laivan etenemisen pysaytti tyynella merella riehuva taifuuni Maer. Ensimmaisena paivana lahdettiin liikkeelle, mutta sitten pysahdyttiinkin kolmeksi paivaksi kellumaan keskelle keltaista merta. Merella oli avemainen tunnelma, kun sumusta nakyi kymmenia muitakin laivoja kellumassa paikallaan kokka kohti Kobea. Iltaisin ne nayttivat pimeassa muumipapan muistelmatmaisilta syvanmeren kaloilta hohtavine lamppuineen.
Laivalla elettiin tarkassa aikataulussa. Kuulutukset ilmoittivat koska syodaan ja koska nukutaan. Ensimmaiset pari paivaa menivat mukavasti. Vietettiin kannellla juhannusta, pamppailtiin kiinasta ostetuilla halvoilla viinaksilla ja saunottiin. Oltiin laivan ainoat lankkarit, joten heratettiin paljon mielenkiintoa. Tutustuttiin myos kiinalaisiin nuoriin ja houkuteltiin nekin paheen tielle. Rakkaus karaokeen yhdisti kansojamme ja saatiin uusia ystavia. Vanhemmat kiinalaiset eivat olleet yhta ihastuttavia. Meidan hytti oli tatamityylinen useamman hengen huone, jossa meidan lisaki nukkui joukko kalattavia kiinalaisvanhuksia. Puhuttavaa nailla ukoilla ja tantoilla riitti. Matkan edetessa huutaminen alkoi entista aikaisemmin ja jatkui pidemmalle iltaan. Myos erinainen nuudeleiden slurpsiminen keskella yota ajoi meita hulluuden partaalle. Viimeisena aamuna tantit alkoivat kotkottaa jo puoli kuudelta. Minkaanlainen vihjailu tai korvatupllien heiluttelu ei mennyt perille, eivatka vanhukset tietenkaan voineet menna julkisiin tiloihin kalattamaan. Uskomatonta epakohteliaisuutta ja royhkeytta.
NYT ollaan kuitenkin viho viimein paasty onnen ja auvon kehtoon Japaniin! Kyoto vaikuttaa ihanalta paikalta ja kaytiin tanaan jo Sampon kanssa maistelemassa yhdet liukuhihna sushit. Ajajajaaj... Sen mahtavuuden aarella kylla herkistyin. Hinnat on kaikkialla aika alhaalla ja hostellit tyhjillaan Fukushiman takia. Ei siis jouduta edes valttamatta vararikkoon. Esim. iltapaivainen sushie frenzy kustansi vain n.5e ja maha kuitenkin tayttyi mukavasti.
Maailman pisimman blogipostauksen lopuksi taten ilmoitan, etta matkasuunnitelma on muuttunut radikaalisti. Kiina pisti taas Tiibetin rajat kiinni, joten ei paasta sita kautta Nepaliin. Uusi laivamatka ja kalattavat kiinalaistantit eivat houkuta, joten paatettiin lentaa suoraan Nepaliin. Siten on enemman aikaa keskittya kunnolla yhteen maahan eika suhailla kiireella. 25.7. asti lokoillaan Japanissa ja nettikin tuntuu toimivan hienoisti. Tasta eteenpain siis ehka taas usemapia ja lyhyempia postauksia.
Kuulumisiin jalleen! Sydan sydan sydan Sofia (loves Japan 4eva)
