sunnuntai 29. toukokuuta 2011
Kuvia
Hankkiudu paikallisen luo syomaan CHECK
Kylla se vaan on niin, etta paikallisten kanssa hengailu pieksee nahtavyyden mennen tullen. Eilen kappailtiin koko paiva ympari Moskovaa ja tsiigailtiin pakolliset monumentit. Oli punastatorii, oli karkkivarikirkkoo, kavelykatuu.. Vaikuttavimmaksi mestoista nousi hostellin lahella ponottava neuvostopytinki ulkomaanasioiden toimisto, jonkalaisia on vissiinkin ympari Ita-Eurooppaa enemmankin. Varsinkin yolla valaistuna se naytti aikamoiselta pahuuden tornilta. Oli punainen torikin hieno, mutta siella tunnelmaa pilasi ihmeelliset urheilufestarit. Ei nahty kovinkaan paljon torin pinta-alaa, mutta sen sijaan mm. live nyrkkeilya, tennista ja jalkapalloa. Loppuillasta kaikki oli aika karttyisia ja vasyneita. Vaikka koitettiin ottaa metrot aina mahdollisimman lahelle, kaveltiin silti jalat ihan muusiksi. Moskova vaan taitaa olla niin massiivinen kaupunki, etta se on pakollista. Illalla ei jaksettu lahtea juhlimaan, vaikka olikin lauantai. Katsottiin hostellilla championship liigan finaali ja mentiin sen jalkeen nukkumaan.
Aamulla huomasi, kuinka vasyneita oltiin oltu. Nukuttiin ilman heratyskelloa lahemmas yhteen. Uuden energian lataamina lahdettiin tapaamaan mun ja Sampon couch surfing tuttua Paulia. Paul unohti vuosi sitten matkapaivakirjansa meille ja sovittiin treffit kaukaiselle metroasemalle sen palauttamiseksi. Paul vei meidat mahtipontiseen puistoon, jonka keskella komeilu 1600-luvulla rakennettu (Disney) linna. Puiston porteilla Seppo joutui venalaisen byrokratian kouriin. Porttikielto kassista loytyneiden kaljojen vuoksi. Onneksi Paul riensi apuun, pojat tuhosi todistusaineiston tehokkaasti porttien ulkopuolella ja kesapaiva sai jatkua. Tyylikkaat puitteet yhdistettyna kaijuttimista soivaan My heart will go one saksofoniversioon kuvastivat jalleen venalaista tyylitajua. Istuskeltiin auringossa pitkaan, syotiin evaita ja pelattiin Uunoa.
Parin tunnin jalkeen Paul ystavineen sniikkasi meidat niiden opiskelija-asuntolaan. Sinne sai kai tuoda vieraita, mutta virallinen visiitti olisi vaatinut sukulaissuhteita ja rekisteroitymista. Hiippailtiin siis vahtien ja turvakameroiden ohi. Paulin kamppikset teki meille herkkuaterian ja kaytettiin loppupaiva hengailuun ja sishan poltteluun (ihan perus vesipiipputupakkia, ei tarvitse huolestua). Ihanan vieraanvaraista ja rentoa porukkaa. Opittiin taas paljon venalaisista nuorista mm. etta ne katsoo Euroviisuja ihan tosissaan ja niiden kieliopinnot paatetaan niiden puolesta. Kansainvalisia suhteita opiskeleva Paul lukee arabiaa ja yksi sen kamppiksista suahilia.
Huomenna sitten junailu alkaa! Tavattiin tuossa keittiossa asken itavaltalainen Lucas, joka tulee samaan junaan huomenna. Vaikutti mukavalta hepulta. Moskovassa olisi mielellaan viettanyt pidemmankin aikaa, mutta enemmankin ehka Paulin ja sen kavereiden, kun itse kaupungin vuoksi. Aamulla koitan viela paivittaa kuvia, jos vaan ehdin. Hyvat yot kaikille Suomeen, toivottavasti helle saapuu sinnekin pian!
Aamulla huomasi, kuinka vasyneita oltiin oltu. Nukuttiin ilman heratyskelloa lahemmas yhteen. Uuden energian lataamina lahdettiin tapaamaan mun ja Sampon couch surfing tuttua Paulia. Paul unohti vuosi sitten matkapaivakirjansa meille ja sovittiin treffit kaukaiselle metroasemalle sen palauttamiseksi. Paul vei meidat mahtipontiseen puistoon, jonka keskella komeilu 1600-luvulla rakennettu (Disney) linna. Puiston porteilla Seppo joutui venalaisen byrokratian kouriin. Porttikielto kassista loytyneiden kaljojen vuoksi. Onneksi Paul riensi apuun, pojat tuhosi todistusaineiston tehokkaasti porttien ulkopuolella ja kesapaiva sai jatkua. Tyylikkaat puitteet yhdistettyna kaijuttimista soivaan My heart will go one saksofoniversioon kuvastivat jalleen venalaista tyylitajua. Istuskeltiin auringossa pitkaan, syotiin evaita ja pelattiin Uunoa.
Parin tunnin jalkeen Paul ystavineen sniikkasi meidat niiden opiskelija-asuntolaan. Sinne sai kai tuoda vieraita, mutta virallinen visiitti olisi vaatinut sukulaissuhteita ja rekisteroitymista. Hiippailtiin siis vahtien ja turvakameroiden ohi. Paulin kamppikset teki meille herkkuaterian ja kaytettiin loppupaiva hengailuun ja sishan poltteluun (ihan perus vesipiipputupakkia, ei tarvitse huolestua). Ihanan vieraanvaraista ja rentoa porukkaa. Opittiin taas paljon venalaisista nuorista mm. etta ne katsoo Euroviisuja ihan tosissaan ja niiden kieliopinnot paatetaan niiden puolesta. Kansainvalisia suhteita opiskeleva Paul lukee arabiaa ja yksi sen kamppiksista suahilia.
Huomenna sitten junailu alkaa! Tavattiin tuossa keittiossa asken itavaltalainen Lucas, joka tulee samaan junaan huomenna. Vaikutti mukavalta hepulta. Moskovassa olisi mielellaan viettanyt pidemmankin aikaa, mutta enemmankin ehka Paulin ja sen kavereiden, kun itse kaupungin vuoksi. Aamulla koitan viela paivittaa kuvia, jos vaan ehdin. Hyvat yot kaikille Suomeen, toivottavasti helle saapuu sinnekin pian!
lauantai 28. toukokuuta 2011
Moskovassa
Heissuli taas, taalla ollaan! Viimeinen ilta Pietarissa meni tosi mukavasti. Treffattiin Polina ja mentiin hengailemaan sen hoodeille lahioon. Ihmeellisen nakoisia nuo pystyyn rapistuneet jattikerrostalot, Mad Max meininkia. Maailman lopun tunnelmaa lisasi myos yhtakkia alkanut ilotulitus, josta ei auringonvalossa nakynyt paljoakaan. Eilen juhlittiin Pietarin syntymapaivaa, mutta ilotulitus ei ollut kovin juhlava. Se kaikui kylla hienosti kerrostaloissa ja tuntui vahan silta, kun oltaisiin jouduttu keskelle pommitusta.
Polina johdatti meidat lapi bunkkereiden ja aitojen valtavalle rannalle, josta nakyma avautui Suomenlahteen. Takana oli uusia ja vanhoja kerrostaloja, edessa ydinvoimala ja merimaisema. Ehdittiin istuskella siina jokunen tunti ennen kuin lahdettiin santailemaan junaan. Tavattiin myos Polinan kavereita, jotka oli tosi mukavia. Junaan ehtiminen meni tiukalle. Kuumotuksia lisasi lipuntarkastaja, joka vaati junan ovella jotain, mita meilla ei ollut. Ostettiin liput netista, eika ymmarretty millaan, mita se olisi tahtonut viela nahda. Sisalla junassa tarkastaja osoitteli lakanoita. Sampo kaivoi makupussin esiin ja hetken holmistyneen tuijotuksen jalkeen kaikki alkoivat nauraa ja tarkastaja jatti meidat rauhaan. Yha on mysteeri, mita puuttui ja mista sen olisi saanut. Koitetaan valttaa sama naytelma transsiperia junassa..
12h junamatka meni yllattavan nopeasti. Nukuttiin ns. elainvaunussa (Polinan termi) eli halvimmassa makuuluokassa, jossa sangyt on himppasen verran lyhyita ja reunustaa avoimia kaytavia. Olin kuvitellut ne paljon epamukavemmiksi, mutta itseasiassa tuo askeinen oli yksi parhaista yojuna kokemuksista. Juna saapui Moskovaan pari tuntia sitten ja navigoitiin taas gpsn avulla itsemme hostellille. Hostelli Moscow home vaikuttaa oikeen kivalta! Ilmainen netti, kunnolliset sangyt ja tosi mukava henkilokunta. Moskovasta kaupunkina ei ole viela saatu paljon kokemuksia, mutta ensisilmaykselta se muistuttaa eniten Mexico Citya. Suurkaupunki, paljon autoja ja kuumaa. Suihkun ja kerailyn jalkeen lahdetaan kiertelemaan nahtavyyksia ja illalla varmaan kokeillaan jotain diskoteekkia.
Huisia, etta pian jumautetaan 4 paivaa junassa! Pietari oli tosi ihana kaupunki ja ainakin itseltani se kumosi paljon stereotypioita tylyista venalaisista tai turvattomuuden tunteesta. Siita tulee varmaan parin vuoden sisalla suomalaisille seuraava Tukholma, jos rajamuodollisuuksia hollennetaan. Venaja on muutenkin maana yllattanyt pelkastaan positiivisesti. Ruoka on superhyvaa. Ollaan syoty paljon Teremok (Tepemok kyrilisilla) ketjussa blineja, erilaisia keittoja ja teeta. Hostellilla ollaan kokkailtu pelmeneja ja vedetty paljon suolakurkkuja. Kulttuuria on siis kokeiltu niin museoissa, kun ruoankin kanssa. Kaupungin vilske on kuitenkin aika hurjaa, joten odotetaan kaikki myos vahan rauhallisempia seutuja Ulan Udessa ja varsinkin sitten Mongoliassa. Tanaan ja huomenna viela sukellus maailman kalleimpaan kaupunkiin. Terkkuja, Sofia
ps. koitan saada kuvia tanne viela ennen lahtoa!
Polina johdatti meidat lapi bunkkereiden ja aitojen valtavalle rannalle, josta nakyma avautui Suomenlahteen. Takana oli uusia ja vanhoja kerrostaloja, edessa ydinvoimala ja merimaisema. Ehdittiin istuskella siina jokunen tunti ennen kuin lahdettiin santailemaan junaan. Tavattiin myos Polinan kavereita, jotka oli tosi mukavia. Junaan ehtiminen meni tiukalle. Kuumotuksia lisasi lipuntarkastaja, joka vaati junan ovella jotain, mita meilla ei ollut. Ostettiin liput netista, eika ymmarretty millaan, mita se olisi tahtonut viela nahda. Sisalla junassa tarkastaja osoitteli lakanoita. Sampo kaivoi makupussin esiin ja hetken holmistyneen tuijotuksen jalkeen kaikki alkoivat nauraa ja tarkastaja jatti meidat rauhaan. Yha on mysteeri, mita puuttui ja mista sen olisi saanut. Koitetaan valttaa sama naytelma transsiperia junassa..
12h junamatka meni yllattavan nopeasti. Nukuttiin ns. elainvaunussa (Polinan termi) eli halvimmassa makuuluokassa, jossa sangyt on himppasen verran lyhyita ja reunustaa avoimia kaytavia. Olin kuvitellut ne paljon epamukavemmiksi, mutta itseasiassa tuo askeinen oli yksi parhaista yojuna kokemuksista. Juna saapui Moskovaan pari tuntia sitten ja navigoitiin taas gpsn avulla itsemme hostellille. Hostelli Moscow home vaikuttaa oikeen kivalta! Ilmainen netti, kunnolliset sangyt ja tosi mukava henkilokunta. Moskovasta kaupunkina ei ole viela saatu paljon kokemuksia, mutta ensisilmaykselta se muistuttaa eniten Mexico Citya. Suurkaupunki, paljon autoja ja kuumaa. Suihkun ja kerailyn jalkeen lahdetaan kiertelemaan nahtavyyksia ja illalla varmaan kokeillaan jotain diskoteekkia.
Huisia, etta pian jumautetaan 4 paivaa junassa! Pietari oli tosi ihana kaupunki ja ainakin itseltani se kumosi paljon stereotypioita tylyista venalaisista tai turvattomuuden tunteesta. Siita tulee varmaan parin vuoden sisalla suomalaisille seuraava Tukholma, jos rajamuodollisuuksia hollennetaan. Venaja on muutenkin maana yllattanyt pelkastaan positiivisesti. Ruoka on superhyvaa. Ollaan syoty paljon Teremok (Tepemok kyrilisilla) ketjussa blineja, erilaisia keittoja ja teeta. Hostellilla ollaan kokkailtu pelmeneja ja vedetty paljon suolakurkkuja. Kulttuuria on siis kokeiltu niin museoissa, kun ruoankin kanssa. Kaupungin vilske on kuitenkin aika hurjaa, joten odotetaan kaikki myos vahan rauhallisempia seutuja Ulan Udessa ja varsinkin sitten Mongoliassa. Tanaan ja huomenna viela sukellus maailman kalleimpaan kaupunkiin. Terkkuja, Sofia
ps. koitan saada kuvia tanne viela ennen lahtoa!
perjantai 27. toukokuuta 2011
Heippa vaan hyvat lukijat minunkin puolestani, paasen minakin esittamaan nakemyksiani reissun kulusta. Nimittain, eilinen (torstai) ja tama paiva ollaan vietetty tiiviisti korkeakulttuurin parissa. Eremitaasissa olisi hyvin voinut viettaa vaikka kolme paivaa eika kulttuurioveri ollut kaukana. Naytilla oli kaikkea Egyptin aarteista Japanin taiteeseen ja haarniskoihin. Kaikkeen ei lopulta millaan jaksa kiinnittaa huomiota, vaikka haluaisikin. Ilmainen sisaanpaasy ISIC-kortilla jattimainen plus. Tanaan perjantaina valitsimme kohteeksi Venajan kansallismuseon jossa oli kuvataidetta eri aikakausilta, sekin ehdottomasti nakemisen ja 150 ruplan arvoinen. Kulttuurinalan tultua tyydytetyksi maistuu ruoka. Pettymykseksemme olemme joutuneet toteamaan annosten olevan melko pienia taalla, tapana ilmeisesti onkin vetaista koko menu lapi. Aivan mahtavia paikkoja ovat kuitenkin pikaruokalat josta saa blineja ja keittoa huokeaan hintaan ja ruoat naissa kansan ruokaloissa ovat herkullisia. Keskiyolla suuntaamme juna-asemalle ja matkamme kohti Moskovaa voi alkaa. Nettiaikani alkaa pikkuhiljaa olla lopussa joten taalta tahan ja kuulemiin.
Hemmo M.
Hemmo M.
keskiviikko 25. toukokuuta 2011
Pietarissa
Loydettiin viimein nettikahvila!
Vaikka ollaan matkattu vasta pari paivaa, meno on ollut aika huikea. Mista sita edes aloittaisi.. Paastiin Helsingista Pietariin super katevasti marsubussilla, suosittelen kaikille! Kaveltiin vaan Tennispalatsin taakse ja heti tuli tati kyltin kanssa kyselemaan, etta lahdetteko Pietariin (venajaksi tietysti). Matka maksoi 20e ja taittui yllattavan nopeasti. Joku 7 tuntia siina istuskeltiin, mutta ei se tuntunut kestavan pitkaan. Pysahdyttiin pari kertaa (mm. siella friikissa kalakaupassa, josta Hesarinkin juttu kertoi). Oltiin perilla Pietarissa joskus seitsaman aikoihin paikallista aikaa ja loydettiin Sampon kannykan gpsn avulla tosi helposti hostellille. On muuten hieno hostelli! Ties kuka Totterstrom siina on alunperin asunut. Jugendstyle, korkeat huoneet, kullattuja enkelikoristeita seinilla, pramiaa on ja halpaa (8e yo). Ekana paivana kaytiin syomassa ihmeellisessa ravintolassa, joka arvalla valittiin, kun jouduttiin kaatosateeseen. Valkoiset liinat ja suoraselkaiset tarjoilijat yhdistettyna pyorivaan diskopalloon, lujaan popitukseen ja telkkarista pauhaavaan nyrkkeilymatsiin. Ruokakin oli ihan jees eika viela ole iskenyt aivomato, vaikka syotiin salaattikin. Illalle ostettiin parit bisset ja omituinen tolkillinen suolakurkkuja, hengailtiin hostellilla ja mentiin ajoissa nukkumaan.
Seuraavana paivana treffattiin Polina (Annan kamppis Ruotsista, joka on Pietarissa vaihdossa). Ihan mahtavaa, kun on ollu paikallinen opas mukana! Koko paivan oli aurinkoista ja me kaveltiin paljon ympariinsa Pietarin historical heart aluetta. Nevan rannat on ihania ja Pietari ihan uskomattoman kaunis kaupunki. Istuskeltiin pitkaan puistossa ja saattiin pienet paivahompsyt siina mukavasti kayntiin. Josta jatkui..
..uskomaton NIGHT OF MAYHEM! Polina tuli meidan hostellille hengailemaan. Tehtiin pelmeneja ja ostettiin litran pullo vodkaa. Polina opetti meita juomaan oikeaoppisesti suolakurkkujen ja smetanan kanssa. Tuhottiin koko pullo, puhutiin politiikkaa ja laulettiin vahan venalaisia klassikoitakin. Jossain vaiheessa muodostui idea menna katsomaan siltojen nostoa jokirantaan. Vodka vei voimat Seposta, joka jai siina vaiheessa hostellille nukkumaan. Me muut jatkettiin iltaa parin hostellilta mukaan tarttuneen uuden ystavan kanssa. Kaytiin tietysti ostamassa lisaa juominkeja ja kaveltiin pitkaan ympari Pietaria. Loppujen lopuksi ei taidettu nahda niiden siltojen nousemista, vaikka jokirannassa oltiinkin. Jammailtiin joidenkin katusoittajien kanssa ja havitettiin toinen lentokonehuovista. Jotenkin siita paadyttiin lopulta baariinkin, jonka sijainnista tai nimesta ei ole mielikuvaa. Loppujen lopuksi Polina pisti meidat taksiin ja paastiin yhtena kappaleena hostellilla kaikki munuaiset ja passit tallella. Aamulla hostellilla yksi siella asuvista venalaismiehista ihmetteli mulle, miten me suomalaiset voidaan juoda niin uskomattomia maaria. Hienosti siis vahvistettu streotypiaa ryyppaavista junttisuomalaista.. Ei enaa nain. No, mutta hauskaa oli.
Tanaan on ollut hammentava paiva, eika olla paljon pystytty vasymykselta tekemaan mitaan. Onneksi Seppo on ollut paremmassa kunnossa kun muut ja pitanyt meista huolta. Mennaan ehka kohta sen kanssa kaymaan Dostojevski museossa. Sampo ja Hemmo nukkuu hostellilla. Huomenna sita Eremitaasia ja nahtavyyksia. Pietari on kylla niin mesta paikka! Ootte kivoja.
Vaikka ollaan matkattu vasta pari paivaa, meno on ollut aika huikea. Mista sita edes aloittaisi.. Paastiin Helsingista Pietariin super katevasti marsubussilla, suosittelen kaikille! Kaveltiin vaan Tennispalatsin taakse ja heti tuli tati kyltin kanssa kyselemaan, etta lahdetteko Pietariin (venajaksi tietysti). Matka maksoi 20e ja taittui yllattavan nopeasti. Joku 7 tuntia siina istuskeltiin, mutta ei se tuntunut kestavan pitkaan. Pysahdyttiin pari kertaa (mm. siella friikissa kalakaupassa, josta Hesarinkin juttu kertoi). Oltiin perilla Pietarissa joskus seitsaman aikoihin paikallista aikaa ja loydettiin Sampon kannykan gpsn avulla tosi helposti hostellille. On muuten hieno hostelli! Ties kuka Totterstrom siina on alunperin asunut. Jugendstyle, korkeat huoneet, kullattuja enkelikoristeita seinilla, pramiaa on ja halpaa (8e yo). Ekana paivana kaytiin syomassa ihmeellisessa ravintolassa, joka arvalla valittiin, kun jouduttiin kaatosateeseen. Valkoiset liinat ja suoraselkaiset tarjoilijat yhdistettyna pyorivaan diskopalloon, lujaan popitukseen ja telkkarista pauhaavaan nyrkkeilymatsiin. Ruokakin oli ihan jees eika viela ole iskenyt aivomato, vaikka syotiin salaattikin. Illalle ostettiin parit bisset ja omituinen tolkillinen suolakurkkuja, hengailtiin hostellilla ja mentiin ajoissa nukkumaan.
Seuraavana paivana treffattiin Polina (Annan kamppis Ruotsista, joka on Pietarissa vaihdossa). Ihan mahtavaa, kun on ollu paikallinen opas mukana! Koko paivan oli aurinkoista ja me kaveltiin paljon ympariinsa Pietarin historical heart aluetta. Nevan rannat on ihania ja Pietari ihan uskomattoman kaunis kaupunki. Istuskeltiin pitkaan puistossa ja saattiin pienet paivahompsyt siina mukavasti kayntiin. Josta jatkui..
..uskomaton NIGHT OF MAYHEM! Polina tuli meidan hostellille hengailemaan. Tehtiin pelmeneja ja ostettiin litran pullo vodkaa. Polina opetti meita juomaan oikeaoppisesti suolakurkkujen ja smetanan kanssa. Tuhottiin koko pullo, puhutiin politiikkaa ja laulettiin vahan venalaisia klassikoitakin. Jossain vaiheessa muodostui idea menna katsomaan siltojen nostoa jokirantaan. Vodka vei voimat Seposta, joka jai siina vaiheessa hostellille nukkumaan. Me muut jatkettiin iltaa parin hostellilta mukaan tarttuneen uuden ystavan kanssa. Kaytiin tietysti ostamassa lisaa juominkeja ja kaveltiin pitkaan ympari Pietaria. Loppujen lopuksi ei taidettu nahda niiden siltojen nousemista, vaikka jokirannassa oltiinkin. Jammailtiin joidenkin katusoittajien kanssa ja havitettiin toinen lentokonehuovista. Jotenkin siita paadyttiin lopulta baariinkin, jonka sijainnista tai nimesta ei ole mielikuvaa. Loppujen lopuksi Polina pisti meidat taksiin ja paastiin yhtena kappaleena hostellilla kaikki munuaiset ja passit tallella. Aamulla hostellilla yksi siella asuvista venalaismiehista ihmetteli mulle, miten me suomalaiset voidaan juoda niin uskomattomia maaria. Hienosti siis vahvistettu streotypiaa ryyppaavista junttisuomalaista.. Ei enaa nain. No, mutta hauskaa oli.
Tanaan on ollut hammentava paiva, eika olla paljon pystytty vasymykselta tekemaan mitaan. Onneksi Seppo on ollut paremmassa kunnossa kun muut ja pitanyt meista huolta. Mennaan ehka kohta sen kanssa kaymaan Dostojevski museossa. Sampo ja Hemmo nukkuu hostellilla. Huomenna sita Eremitaasia ja nahtavyyksia. Pietari on kylla niin mesta paikka! Ootte kivoja.
sunnuntai 22. toukokuuta 2011
Nää niinku lähtisis
Eilen läksiäisissä pojat kertaili lähtötunnelmia: "Ahdistaa jotenki hirveesti", "Mä en tunne mitään". Maailmanlopun meininkiä. Ittelläkin pääsi itku hyvästellessä. En saanut krapulapäissäni enempää kuin pari tuntia nukuttua ja vielä olis kaikkea pientä tekemistä, esim. rinkan pakkaaminen!
Hullun pitkä aikahan toi on olla pois Suomesta. Pidempi ja monimutkaisempi reissu, mitä oon koskaan tehnyt. Samalla kuitenkin ihan varmasti siistein ikinä. Sängyssä maatessa kertaili kaikkia kamaluuksia: viimeinen yö, jonka nukun omassa sängyssä, viimeinen kerta kun nään kavereita, viimeinen kerta kun voi rauhassa suihkun jälkeen kekkailoida alasti. Sitten taas iski se kääntöpuoli. Me mennään Japaniin! Ja Nepaliin ja Mongooliaan ja kaikkialle mihin oon aina halunnut mennä! Ihan mieletöntä ja mahtavaa. Oikeasti oon pohjimmiltani ihan sairaan innostunut tästä kaikesta. Vaikka tulisi ongelmia niin so what, Madventures-tyypeilläkin on välillä reissussa kurjaa (oon lukenut Madventures-opasta uskonnollisesti ja jo nyt rasitan matkakumppaneita qoutemalla jatkuvasti "Madventuresissaki sanotaan..."). Kaikki ongelmat sitäpaitsi kuuluu tähän juttuun. Aijonhan kuitenkin tällä matkalla löytää suunnan ja tarkoituksen elämään, saada tärkeysjärjestyksen kuntoon, kasvaa ihmisenä ja ehkä loppumatkasta kokea, että batiikkivärjätty paita on just mua ;)
Me lähdetään tänä iltana kohti Helsinkiä (saatiinkin järkättyä kyyti kaverin kautta). Yö vietetään mun Papan luona ja aamulla bussilla kohti Venäjää. Seuraava postaus siis luultavimmin sieltä. Tänään ehkä luvassa vielä kuvashow Sepon hiuksista. Varautukaa (positiiviseen) järkytykseen jollette jo eilen järkyttyneet.
Sinäänsä tämä krapula lähtöpäivään oli huono idea, mutta oikeasti eilinen ilta oli niin sen arvoista. Meillä on niin ihania ystäviä. Vaikka jäähyväishetket on tavallaan inhottavia, tuntuu hienolta tietää, että on ystäviä, jotka välittää noin paljon. Ootte parhaita! Tulee ikävä. Yllättävän moni tuli kertomaan, että aikoo fanaattisesti seurata matkablogia, joten koitan päivitellä usein.
Hullun pitkä aikahan toi on olla pois Suomesta. Pidempi ja monimutkaisempi reissu, mitä oon koskaan tehnyt. Samalla kuitenkin ihan varmasti siistein ikinä. Sängyssä maatessa kertaili kaikkia kamaluuksia: viimeinen yö, jonka nukun omassa sängyssä, viimeinen kerta kun nään kavereita, viimeinen kerta kun voi rauhassa suihkun jälkeen kekkailoida alasti. Sitten taas iski se kääntöpuoli. Me mennään Japaniin! Ja Nepaliin ja Mongooliaan ja kaikkialle mihin oon aina halunnut mennä! Ihan mieletöntä ja mahtavaa. Oikeasti oon pohjimmiltani ihan sairaan innostunut tästä kaikesta. Vaikka tulisi ongelmia niin so what, Madventures-tyypeilläkin on välillä reissussa kurjaa (oon lukenut Madventures-opasta uskonnollisesti ja jo nyt rasitan matkakumppaneita qoutemalla jatkuvasti "Madventuresissaki sanotaan..."). Kaikki ongelmat sitäpaitsi kuuluu tähän juttuun. Aijonhan kuitenkin tällä matkalla löytää suunnan ja tarkoituksen elämään, saada tärkeysjärjestyksen kuntoon, kasvaa ihmisenä ja ehkä loppumatkasta kokea, että batiikkivärjätty paita on just mua ;)
Me lähdetään tänä iltana kohti Helsinkiä (saatiinkin järkättyä kyyti kaverin kautta). Yö vietetään mun Papan luona ja aamulla bussilla kohti Venäjää. Seuraava postaus siis luultavimmin sieltä. Tänään ehkä luvassa vielä kuvashow Sepon hiuksista. Varautukaa (positiiviseen) järkytykseen jollette jo eilen järkyttyneet.
Sinäänsä tämä krapula lähtöpäivään oli huono idea, mutta oikeasti eilinen ilta oli niin sen arvoista. Meillä on niin ihania ystäviä. Vaikka jäähyväishetket on tavallaan inhottavia, tuntuu hienolta tietää, että on ystäviä, jotka välittää noin paljon. Ootte parhaita! Tulee ikävä. Yllättävän moni tuli kertomaan, että aikoo fanaattisesti seurata matkablogia, joten koitan päivitellä usein.
tiistai 17. toukokuuta 2011
Testipakkaus
Kokeilin äskö miltä rinkka tuntuu täytenä. Matkakamat on koitettu suunnitella sen mukaan, että KAIKKI turha jää himaan ja rinkassa olisi vähän tilaakin mutta.. Aika täyteen se ahtautui. Vaelluskengät vie pohjalla paljon tilaa. Painoa tuli kuitenkin vain n.8kg eli sen verran mitä toivoinkin. Vaikeita päätöksiä edessä esim. otanko poskipunan mukaan? Bodyshopin heleä puna pelastaa kalmaisimmankin krapulanaaman, mutta huiska on melkein 15cm pitkä. Tilaa pitäisi riittää vielä eväillekin!
ps. leikasin Sampolle matkaletin BEHOLD:
ennen...
...jälkeen!
ps. leikasin Sampolle matkaletin BEHOLD:
maanantai 16. toukokuuta 2011
Aasi-aa
Eh-ee aika hauska sanaleikki eikös? 6 täyttä päivää seikkailun alkuun, joten on aika aloittaa raporteeraus! 23.5. lähdetään Helsingistä joukolla Sofia, Sampo, Seppo ja Hemmo (suomalaisemman kuulloista poppoota olisi vaikea kasata, tosin ehkä Sofian pitäisi olla Kalevatarstiina). Matkan pääpiirteet on tullut lueteltua jo aika monelle, mutta ne monet ovat myös kaivanneet suurpiirteistä aikataulua. Tässähän pysytään sitten päivälleen:
Venäjä (23.5.-5.6.)
Pietari, Moskova, 4 päivää junassa, Ulan Ude
Mongolia (6.5.-17.6.)
Ulan Batar, 9 päivää hevoskirmailua läpi Mongoolian arojen
Kiina (18.6.-26.6.)
Peking (jossa treffataan petollisia, mutta iki-ihania Thurénin siskoksia)
botskilla Japaniin (27.6.-19.7.)
hurvailua ainakin Kobessa, Kyotossa, Osakassa, Toykossa, Narassa, Yufinissa ja Beppun kylpyläkaupungissa
botskilla takasi Kiinaan (20.7.-3.8.)
Shanghai, Guilin/Yanshou/Xingping, Chengu
Tibet (4.8.-10.8)
7 päivää Tiibetissä (kuinka runollista)
Nepal (11.8.-? syyskuun alku)
ainaski Kathmandu ja Pokhara, 5 päivän Poon Hill trek
Osa trekeistä sekä juna- ja laivalipuista on jo varattu, mutta esimerkiksi paluulentolippuja ei ole. Lunkisti siis mennään ja aikataulu saa joustaa. Budjetti on matkalippuineen suurinpiirtein 4000e/nassukka. Valmisteluihin oli tarkoitus käyttää n.1000e rahaa (varusteet, rokotteet, viisumit jne), mutta niihin saattoi mennä enemmänkin. Enpä enää koskaan joudu ostamaan vaelluskenkiä eikä puutiaisaivokuumekkaan uhkaa pariin vuoteen! Jos joku tahtoo lisää käytännönohjeita, voin vastailla muihinki budjettia ja varustuksia koskeviin kysymyksiin. Blogin idea on kuitenkin ensisijaisesti pitää yhteyttä perheeseen ja kavereihin, joten kirjoitusvirheitä ja huonoa toimittamista on turha kyttäillä. Tuskin jaksan matkalla keskittyä tämänkään vertaa..
Tänään ostettiin viimeisimpiä varusteita Sampon kanssa (mm. hammasharjakotelo ja matkapäiväkirja). Kaikki isoimmat häsläykset on jo tehty, mutta aika paljon on kaikkea pientä säätöä vielä jäljellä. Onneksemme Seppo taitaa venäjän kielen, joten junalippu Moskovasta Ulan Udeen on ostettu etukäteen netistä (190e/hlö, 4 hengen hytti alemman tason hupiluokassa). Matka Suomesta Pietariin aiotaan taittaa hasardisti venäläisellä marsubussila. Näitä busseja lähtee huhujen mukaan Tennispalatsin vierestä päivittäin klo11 aikoihin. Hinnat pyörii 15-30 euron kieppeillä.
Jännän kuuloisia kokemuksia voi lukea esim. täältä:
http://matka.hs.fi/juttu/1135262278672
Saas nähdä, onko tuota kyytiä olemassa ja millainen se todella on. Helsinkiinkin koitetaan päästä halvalla. Sampon kanssa ajateltiin kokeilla liftaamista tuosta Kupittaan aseman nurkilta. Mennään kuudesta etiäppäin siihen kylttien kanssa heilumaan, mutta jos kyytiä ei tule parissa tunnissa, ehditään vielä bussillakin.
Sellaisia suunnitelmia. Vielä ei ole pää räjähtänyt odotuksesta ja öisinkin saa unta. Sopivalla tasolla jännitystä, peloituksia ja ihanaa odottamista. Aika epätodellinen fiilis kyllä siitä, että pian ei nää tuttja yli kolmeen kuukauteen.. Toivottavasti kommentoitte paljon, kun ollaan maailmalla! t. Sofia
Venäjä (23.5.-5.6.)
Pietari, Moskova, 4 päivää junassa, Ulan Ude
Mongolia (6.5.-17.6.)
Ulan Batar, 9 päivää hevoskirmailua läpi Mongoolian arojen
Kiina (18.6.-26.6.)
Peking (jossa treffataan petollisia, mutta iki-ihania Thurénin siskoksia)
botskilla Japaniin (27.6.-19.7.)
hurvailua ainakin Kobessa, Kyotossa, Osakassa, Toykossa, Narassa, Yufinissa ja Beppun kylpyläkaupungissa
botskilla takasi Kiinaan (20.7.-3.8.)
Shanghai, Guilin/Yanshou/Xingping, Chengu
Tibet (4.8.-10.8)
7 päivää Tiibetissä (kuinka runollista)
Nepal (11.8.-? syyskuun alku)
ainaski Kathmandu ja Pokhara, 5 päivän Poon Hill trek
Osa trekeistä sekä juna- ja laivalipuista on jo varattu, mutta esimerkiksi paluulentolippuja ei ole. Lunkisti siis mennään ja aikataulu saa joustaa. Budjetti on matkalippuineen suurinpiirtein 4000e/nassukka. Valmisteluihin oli tarkoitus käyttää n.1000e rahaa (varusteet, rokotteet, viisumit jne), mutta niihin saattoi mennä enemmänkin. Enpä enää koskaan joudu ostamaan vaelluskenkiä eikä puutiaisaivokuumekkaan uhkaa pariin vuoteen! Jos joku tahtoo lisää käytännönohjeita, voin vastailla muihinki budjettia ja varustuksia koskeviin kysymyksiin. Blogin idea on kuitenkin ensisijaisesti pitää yhteyttä perheeseen ja kavereihin, joten kirjoitusvirheitä ja huonoa toimittamista on turha kyttäillä. Tuskin jaksan matkalla keskittyä tämänkään vertaa..
Tänään ostettiin viimeisimpiä varusteita Sampon kanssa (mm. hammasharjakotelo ja matkapäiväkirja). Kaikki isoimmat häsläykset on jo tehty, mutta aika paljon on kaikkea pientä säätöä vielä jäljellä. Onneksemme Seppo taitaa venäjän kielen, joten junalippu Moskovasta Ulan Udeen on ostettu etukäteen netistä (190e/hlö, 4 hengen hytti alemman tason hupiluokassa). Matka Suomesta Pietariin aiotaan taittaa hasardisti venäläisellä marsubussila. Näitä busseja lähtee huhujen mukaan Tennispalatsin vierestä päivittäin klo11 aikoihin. Hinnat pyörii 15-30 euron kieppeillä.
Jännän kuuloisia kokemuksia voi lukea esim. täältä:
http://matka.hs.fi/juttu/1135262278672
Saas nähdä, onko tuota kyytiä olemassa ja millainen se todella on. Helsinkiinkin koitetaan päästä halvalla. Sampon kanssa ajateltiin kokeilla liftaamista tuosta Kupittaan aseman nurkilta. Mennään kuudesta etiäppäin siihen kylttien kanssa heilumaan, mutta jos kyytiä ei tule parissa tunnissa, ehditään vielä bussillakin.
Sellaisia suunnitelmia. Vielä ei ole pää räjähtänyt odotuksesta ja öisinkin saa unta. Sopivalla tasolla jännitystä, peloituksia ja ihanaa odottamista. Aika epätodellinen fiilis kyllä siitä, että pian ei nää tuttja yli kolmeen kuukauteen.. Toivottavasti kommentoitte paljon, kun ollaan maailmalla! t. Sofia
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)